keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Mikä fiilis? Rv 31

Jos kuopus syntyy samassa aikataulussa kuin siskonsa, hän on kymmenen viikon päästä täällä. Tai periaatteessahan hän voi syntyä vaikka jo viikolla 37, eli kuuden viikon päästä. Iik.


Tuo kymmenen viikkoa kuulostaisi ihan hyvältä odotusajalta. Ellua odottaessani olin aika malttamaton, silloin oli talvi ja olin pitkään kotona saikulla. Mies oli päivät töissä ja mie yritin keksiä kotona kaikkea tekemistä ommellen ja siivoten. Vauvalle oli kaikki valmiina jo varmaankin viikkoon 32 mennessä: nyt homma on aika paljon tuosta jäljessä ja mie olen tällä hetkellä sitä mieltä, että vauva voisi syntyä hääpäivälahjaksi 15.8 eli mieluummin yli kuin ali lasketun ajan. Miulla on ihan liikaa kesäpuuhaa tässä välissä!

Sekin vaikuttaa asiaan, että vaivoja ei ole. Kahden ja puolen viikon saikun jälkeen harjoitussupistukset rauhoittuivat ja pääsin palaamaan töihin vielä muutamaksi viikoksi. Se oli tosi kiva juttu. Töissä olen keksinyt kaikenlaisia uusia työasentoja ja tapoja ja isot nostot olen jo aikoja sitten jättänyt työkavereilleni. Viime viikolla sain kuitenkin selän niin kipeäksi, että melkein itkin koko kotimatkan. Onneksi tukivyö auttoi, samoin se, kun aloin istua jumppapallon päällä mahdollisimman paljon. Suosittelen, se teki selälle oikein hyvää!


Muita kremppoja ei olekaan. Toki alan jo tämän mahan kanssa olla yhtä ketterä kuin saimaannorppa, pihalla puuhaillessani olen varmaan naurettava näky. Se alamaissa ollut hemoglobiinikin lähti lisäraudan avulla hyvin nousemaan, ja ehkä se piristi hiukan erityisesti iltoja.

Tänään olikin neuvola, johon odotushuoneen lelujen houkuttelemana vein Ellunkin (neuvola-aikani siirtyi poikkeuksellisesti iltapäivään joten pääsin hakemaan Ellun päiväkodista aiemmin). Ellu oli hiukan järkyttyneen näköinen kun sydänääniä kuunneltiin, mutta alkoi kuitenkin pian kikattaa lumoutuneena. Ja onhan se jännä ääni!

Neuvolassa kaikki oli kunnossa. Vauva on jo viikkoja hengaillut pää alaspäin, mikä on oikein hyvä: yhden avosuisen lapsen synnyttämisen jälkeen en todellakaan olisi innostunut perätilavauvoista enkä kyllä myöskään sektioista. Kaikki vaikuttaa hyvältä. Tosin terkkari katseli pari viikkoa sitten ultrassa tullutta painoarviota ja totesi, että arvion mukaan vauva painaa syntyessään 3,5 kiloa! APUA. Elluhan painoi 2,8 kg. En nyt oikein tiedä, mitä uskoa, koska Ellun painoarvio samalla raskausviikolla oli tämän tulokkaan kanssa täsmälleen sama... Yli kolmekiloinen vauva olisi kyllä kiva saada, mutta noh, ymmärtänette varmaan, miksi en toivoisi vauvan painavan tuota kolmea ja puolta kiloa, tai ainakaan enempää.

Ilmeeni kun terkkari syntymäpainoarvion kertoi...

Jouduin ensimmäistä kertaa kaivamaan kalenterin esiin, kun seuraavaa aikaa sovittiin. Aiemmin ajat ovat tulleet niin pitkän ajan päähän arkipäiviin, että muut menot ja työvuorot on saatu hyvin järjesteltyä. Seuraavan neuvolan aikaan olenkin jo kiireinen lomalainen. ;)

Mutta olin kyllä vähän järkyttynyt, kun kännykän raskaussovellus onnitteli miua raskausviikosta 31 ja esitteli kuvaa jo aika isosta vauvasta ja kookospähkinästä. Miten se voi olla noin iso jo? Välitin raportin miehelle, joka lähetteli takaisin sydämiä, mutta mie olen vähän kauhistunut. Pitänee nyt lomalla ihan ottaa aikaa tämän vauvan ajattelemiseen, tavaroiden hankkimiseen ja vaikka jonkun oppaan lukemiseen, että uskoisi ihan oikeasti, että meille tulee vauva. Hyvähän se tässä kohtaa olisi tajuta...

Huomenna viimeinen työpäivä ja sitten kesäloman kautta äitiyslomalle. Huimaa! Mihin tämä kevät oikein meni?

14 kommenttia:

  1. Hui onpa aika mennyt tosiaan äkkiä! Nauti siis raskaudesta ja pian pääsettekin tapaamaan pikkuista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautin kyllä! Toivottavasti tämä ei nyt vain pääty liian nopeasti!

      Poista
  2. Kääk, niin äkkiä aika menee. Kesällä vielä nopeampaa kuin yleensä. Pian teillä on vauva.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aika menee valtavaa vauhtia, ja kun katselen kalenteria, olen ihan varma, että kesäkin vain hujahtaa ohi! Synnytys saattaa tulla yllätyksenä :D

      Poista
  3. Ihanaa, hienoa, että harkkasupistukset hellittivät! Tukivyö oli minusta ihan ehdoton, vaikken olisi uskonut kuinka hyvin se auttaa.

    Nauti lomasta ja odotusviikoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töissä ollessa se oli kyllä isoksi avuksi. Kotona en ole sitä (vielä) tarvinnut, onneksi, se on aika hiostava kuitenkin.

      Poista
  4. Voi miten pieni Ellu on ollut syntyessään! Meillä oli molemmat tytöt noin 3,8 kg, vaikka Venlaa arvioitiin vielä synnytyssalissakin vain 3,5 kiloiseksi ja minä niin ilahduin siitä arviosta että olisi niin pieni! :D

    Ihanaa kesää ja odotusta sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellu oli sirpakka tapaus, mutta keveydestä huolimatta hän oli todella jäntevä alusta alkaen. Ei tuntunut yhtään pieneltä vauvalta:D

      Poista
  5. Ultrassa tehdyt painoarviot harvoin heittää kovin paljoa kun perustuu mittauksiin, mutta käsiarviot taas heittää helposti paljonkin.

    Mulla Kukkis arvioitiin vielä synnytystä edeltävinä tunteina isoksi, yli 4kg mutta olikin vain 3.4kg rääpäle :) Kirppu taas arvioitiin pieneksi, maksimissaan 3.2 kiloiseksi ja oli miltein 3.7 :D

    Synnytyksenä jälkimmäinen oli paljon helpompi eikä jäänyt mitään haavereitakaan, vaikka vauva oli isompi :) Älä siis pelkää<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, parilla tutullani on ultrassa synnytystapa-arviossa arvioitu vauvoja korkeintaan nelikiloisiksi syntyessään ja sitten syntymäpaino onkin ollut jopa lähempänä viittä kiloa. Eli ehkä kammoan eniten sitä, että tämäkin voisi heittää ylöspäin!

      Ja olen kyllä aika huolissani.

      Poista
  6. Mulla on syntynyt pari vauvaa jotka on painanut sen neljä kiloa ja pari jotka on olut vähän päälle kolme kiloa. Ei oo ollut mitään eroa. Niinpä mä oon sanonu kaikille,että kuhan se on pieni päinen:D Kyllä se vartalo sieltä sitten pihalle tulee!
    Hurjan nopeasti sullakin nuo viikot kertyy, vähän niin kuin ittellä. Mulla on nyt jo rv 38+3 ja just mietin,että oikeasti, en vaan VOI enää lykätä sitä synnytys ajatusta takavasemmalle, kyllä sitä on nyt vaan ruvettava henkisesti valmistautumaan.

    Mutta niin kuin sullakin, niin mullakin on koko ajan jotain tekemistä. Monesti aamulla tulee ajateltua,että tänään ei ainakaan ehdi lähteä synnyttämään kun on vaikka mitä touhua:)
    Mukavia masun kasvatus päiviä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla!

      Elluhan syntyi virheasennossa suu edeltä, yleensä sellaiset syntyvät sektiolla tai tarvitaan imukuppia. En sitten oikein osaa ajatella, millaista oikeassa asennossa olevan vauvan synnyttäminen olisi.

      Poista
  7. Onpa hyvä, että sulla on supistelut vähentyneet! :) Täällä jatketaan samalla kaavalla. Supistuksille ei vaan loppua näy, mutta en niistä kuitenkaan kovin huolissani ole osannut olla. Meillä pojan syntymäpainoksi arvioitiin 3,7kg, mutta rv42+ syntyikin sitten 4,1kg painoinen poika. Musta kyllä tuntuu myös että painoa enemmän merkkaa vauvan päänympärys. Poika oli nimittäin syntyessään myös isopäinen ja sen pään syntyminenhän se vaikein homma taitaa olla. Kyllä muakin tietysti vähän mietityttää millainen jötkäle tämä seuraava on kun toinen lapsi on usein edellistään isokokoisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä supistusten kanssa!

      Miullakaan ne eivät jääneet kokonaan pois, mutta helpottivat parin viikon levossa selvästi. Terkkarin kanssa juuri puhuttiin, että välillä käy niin ja välillä ei, eikä kukaan oikein tiedä, että miksi.

      Pitänee puhua neuvolassa, että miua arveluttaa Ellun virheasennon uusiutuminen. Sitä voisi ilmeisesti välttää tietyillä asennoilla ja jalkeilla pysymisellä, pitää hankkia lisätietoja... Koska yli kolmikiloista miusta ei kyllä leuka edellä tule ulos!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!