tiistai 7. kesäkuuta 2016

Voihan nimi

Voisin vain kirjoittaa sanasta sanaan uusiksi hiukan yli kolmen vuoden takaisen pohdintani lapsen nimen keksimisen vaikeudesta.

Paitsi, että nyt tokalla kierroksella tämä on vielä vaikeampaa, koska vaatimuslistaan on lisättävä sopivuus myös Ellun nimen kanssa. Ei tässä millään Leenu-Liinu-Tiinu -linjalla olla eikä nimen tarvitse alkaa samalla kirjaimella, mutta koska Ellu on kalenterista löytyvä,  perussuomalainen "Ellu", ei sisko voi meidän mielestä olla vaikkapa Charlotta tai Kukkamaaria.


Ellulla on yhteensä kolme nimeä ja niin haluaisimme tälle nuoremmaisellekin. Ja kuten Ellustakin, olemme toisesta ja kolmannesta nimestä aika varmoja, mutta etunimi on vielä arvoitus.

Avauduin jo tuon alun linkin takana siitä, kuinka sukunimemme vaikeuttaa etunimen keksimistä lapselle. Se on uskomatonta, kuinka moni etunimi tähän sukunimeen liitettynä kuulostaa joko vitsiltä tai muuten vain ikävältä. Samojen ongelmien kanssa tuntuu painivan koko suku, koska moni keksimämme hyvä nimi löytyy jo miehen laajasta serkkuparvesta, ja se on jo vähän liian läheltä.



Ellun etunimi ei ollut itsestäänselvyys, se oli aika pitkään nimi, johon muita vaihtoehtoja verrattiin ja päätimme sen lopullisesti pari päivää hänen syntymänsä jälkeen. Nytkin meillä on yksi sellainen nimi, jota vastaan kaikki uudet lehdistä, erityisesti kuolinilmoituksista, bongatut ehdotukset asetetaan. Mies jo varmaan kirjoittaisi tämän nimen johonkin viralliseen paperiin, mutta mie haluan pähkäillä vielä. Jokin siinä nimessä mättää, ehkä sen yleisyys. Kun itse on ollut aina "taas yksi Minna" luokissa ja harrastuksissa, arvostaa sitä, että oma lapsi saa tulla tunnetuksi ihan etunimellään, eikä pikku-Elluna tai merkinnällä Ellu N.

Oikean nimen lisäksi tällekin lapselle keksitään aikanaan jonkinlainen bloginimi. Ellu on Ellun lempinimi oikeassa elämässäkin, tosin enemmän niin, että aikuiset puhuvat keskenään Ellusta ja tytölle taas sitten tämän oikealla nimellä. Ellun nimi on vilautettu täällä blogissa ristiäisten yhteydessä, saas nähdä, tehdäänkö nyt samanlainen nimivilautus.


Voihan nimi tosiaan. Onneksi tässä on vielä pari kuukautta aikaa pähkäillä!

Oliko nimen keksiminen teillä helppoa? Tai lapsettomat, tietäisittekö heti, minkä nimen lapsellenne antaisitte? 

Kuvat sekalaista satoa Instagramistani

18 kommenttia:

  1. Minulla oli lapseni nimi tiedossa lapsuudestani asti. Se on oma kolmas nimeni, josta tykkäsin aina kauheasti. Ja kun miehelle riitti veto-oikeus sain antaa lapselleni juuri haluamani nimen. Tietysti muitakin nimiä "maisteltiin", mutta mikään nimistä ei voittanut alkuperäistä.

    Vakkari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että teillä on saatu käyttöön noin merkityksellinen nimi!

      Poista
  2. Ei se jokaisen lapsen kohdalla niin hirveän helppoa ollut. Meilläkin on kuusi lasta, niin oli siinä nimissä miettimistä.
    Tuuhan aurinkokujalle kastehelmi arvontaan.
    Hyvää tiistai päivää sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, siinä saa kyllä jo aivonystyröitä hieroa! Meidän lapsiluvuksi taitaa jäädä kaksi, ja jos joskus vielä poden vauvakuumetta, voin muistella tätä nimienkeksimisen vaikeutta...

      Poista
  3. Mulla oli esikoisen aikaan etunimivalinta heti varma ja onneksi myös mies oli siitä samaa mieltä. Toista nimeä mietittiin pidempään, mutta lopulta päädyttiin siihenkin yhteisymmärryksessä. Nyt olen miettinyt, että esikoiselle valittu toinen nimi olisi ollut niin hyvä valinta tälle tulevalle vauvalle. Sitä nyt ei kuitenkaan voida käyttää.. On mulla silti tälle tulokkaallekin jo vahva nimiehdotus. Se on myös tosi yleinen nimi, mutta ainut mikä tuntuu omalta ja koska lähipiirissä ei kuitenkaan ole yhtään samannimistä niin ei kai tuo nyt niin suuri ongelma olisi.. Mutta mietinnät jatkuvat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä mietintöihin!

      Miehelle tämä kivojen nimien yleisyys ei tunnu olevan mikään ongelma, mutta miulle todellakin on.. Ja enpä ole huomannut lastenkaan kärsivän samannimisyydestä päiväkodissa, joten ongelma tässä on vain miun korvien välissä.

      Poista
  4. Mä näin jo vuosia sitten unta että mulla on tyttö jolla oli kolme nimeä.
    Keskimmäinen nimi oli mummuni jota en koskaan kerinnyt tavata.
    No viime vuonna saimme tyttären ja pohdiskelin nimiä jo raskausaikana, mutta tuntui oudolta valita nimeä valmiiksi jos se ei sitten sovikaan. Mielessä kummitteli kokoajan tämä unen nimi..
    Toiset nimet oli helppo valita koska ehdottomasti halusin mummuni nimeä käyttää ja kolmas nimi otettiin miehen puolelta, vaikka se joka unessani oli sointui ehkä paremmin (mutta oli sekin meidän suvusta).
    Etunimen kanssa oli hankalaa ja se päätettiin vasta kun oli pakko papereihin jotain laittaa. Unessani ollut etunimi ei jostain syystä tuntunut oikealta koska oli pidempi ja tiesin että se kuitenkin lyhennettäisiin sellaiseksi joka ei omaan korvaan kuulosta kivalta lempinimeltä. No samalla etukirjaimella löytyi kuitenkin kiva lyhyt nimi joka on suomalainen mutta ääntyy ulkomaalaisenkin suussa.
    Vaikka nimi ei suoraan olekaan se jonka unessa näin niin se loi silti vahvan rungon tälle nimelle joka sitten valittiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti miekin näkisin jonkun unen tai bongaisin nimen lehdestä ja sitten vaan TIETÄISIN, että tuo se on.

      Yhden nimen kanssa jo koettiin sellainen fiilis, mutta sitten huomattiin, että se ei tietystä syystä käy meidän sukunimen kanssa, ei niin mitenkään. Ja se harmittaa.

      Poista
  5. Kyllä mulla ois nimet valmiina niin tytölle kuin pojallekkin ja kummatkin alkais M.llä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lucky you!:D

      Herra paratkoon, jos tää onkin poika... sitten vasta pulassa ollaankin!

      Poista
  6. Nimen keksiminen on varsin haastavaa, senkun olisi oltava sellainen jota nimetty pikkuihminen haluaa pitää koko elämänsä.

    Me mietimme Sennin odotusaikana (ja jo sitä ennen) erilaisia nimivaihtoehtoja. Silti vauvalla ei ollut nimeä kun hän syntyi. Tyttö taisi olla reilu 1kk ikäinen kun päädyimme, pitkän pohdinnan jälkeen, nimeen Senni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Senni on kyllä todella kaunis nimi, selkeä, mutta ei kovin yleinen!

      Poista
  7. Esikoisen nimi lyötiin lukkoon vain muutama minuutti ennen kuin ristiäiset alkoi, toiselle oli kaksi vahvaa nimivaihtoehtoa kun hän syntyi. Niistä toisen hän sai nimekseen. Kolmannelle nimi oli ollut valmiina jo monta vuotta ja sen hän sai. Neljännelle nimi keksittiin jo odotusaikana, samoin kuin viidennellekin (tietty niitä pohdittiin pitkä aika). :)
    Nimien pähkäily on kivaa, mutta välillä myös puuduttavaa. Tsemppiä sinne pohdiskeluun.♥ Ja olisi kiva jos nimi täällä blogissa sitten vilahtaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille käy varmaan kuten teille esikoisen kanssa. :D

      Ja eiköhän nimivilautus tule, itsestäni on aina niin mukava kuulla seuraamieni blogien lasten oikeatkin nimet.

      Poista
  8. Nimiasiat on kyllä haastavia! Esikoisen kanssa mies oli jo vuosia ennen lapsen saamista ottanut tämän nimen puheeksi ja varannut sen meille :D

    Tämä kuopus sitten, nimiä pyöriteltiin kuukausia ja lopulta nimi löytyi keskustelupalstalta pari päivää tytön synnyttyä kun ahdistuneena googlasin "Kukkiksen siskolle nimi" :DD Se kolahti kerrasta :)

    Molempien kanssa lisähaastetta toi se kun vauvan sukupuoli ei ollut tiedossa ennen synnytystä ja piti miettiä sekä tyttöjen että poikien nimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin kokeilla googlata Ellun siskoa! Mahtaakohan löytyä. :D

      Poista
  9. Ei oo helppoo ei! Nyt on ehkä nimi olemassa, mutta on senkin kanssa pari muttaa vielä. Kirjoittelen meidän nimipohdinnoista blogiin lähipäivinä :)
    Minäkään en halua, että nimi on yleinen, koska turhan usein en ole ollut ainut Laura, vaan olosuhteiden pakosta Laura M. (ämmä :/) Traumoja traumoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies on muuten ehdottanut sekä Ellulle että tälle nuoremmalle nimeksi Lauraa. :D

      Tunnen tuskasi, miekin olin tyttönimeni aikaan aina Minna Ämmä. :P

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!