maanantai 4. heinäkuuta 2016

Tarina kuvan takana


Kesäpäivä ja makaaminen nurmikolla. Jos unohtaa punkit ja muurahaiset ja muut pikkuällötykset ja tarkastaa maan koirankakkojen ja muiden yllätysten varalta, voi aikuinenkin istahtaa nurmikolle nauttimaan kesäpäivästä. Lapsi ei tarkasta, hän vain rojahtaa.


Lapsi on puettu päästä varpaisiin vaaleanpunaisiin,  koska tytölle kelpaa tällä hetkellä vain vaaleanpunainen lierihattu eikä jalassa voi hetkeen pitää muuta kuin tossuja: kesäkengät hankasivat sen verran pahat hiertymät jalkoihin. Äitiä hiukan hävettää, sekä hiertymät että vaaleanpunaisuus. Lasta ei hävetä eikä harmita, tossuissa on hyvä juosta leikkipuistossa ja markkinoilla ja helmat hulmuavat ihanasti, kun juoksee isiä karkuun pitkin puistoa ja kiljuu kilpaa sataman lokkien kanssa.


Ennen ruohikolle rotkahtamista lapsi on kierrellyt vanhempiensa kanssa kojut useampaan kertaan ja kysynyt jotain jokaisesta markkina-alueen lipusta ja kojusta ja valinnut polleana kojusta yhden fudgen, jota on pitänyt heti saada maistaa lähimmällä penkillä. Maistamisen jälkeen hän ilmoitti, että tahtoisi kyllä mieluummin kirsikkatomaatin. Lapsi on halunnut kokeilla, mahtuuko puukenkään ja pomppinut eteenpäin jokaisen mahdollisen siirtymän.

Pomppimisen lomassa lapsi bongaa leikkipuiston. Juostuaan sen välineet läpi useampaan kertaan hän on valmis eväsretkelle sinne puiden alle: hän juo puoli pullollista vettä, nappaa pretzeliä ja rojahtaa lojumaan.

Äiti ja isä katsovat toisiinsa: taitaa markkinapäivä viedä veronsa ja lepohetki on paikoillaan. Äiti ottaa kuvan pienestä lepäilijästä ja on laittamassa puhelinta laukkuunsa, kun maasta kuuluu pretzelintäytteinen ääni:

"Äiti, ota kuva noista puista, joita minä olen nyt tutkimassa." 


Lepohetki ei taida kuulua kolmevuotiaan sanakirjaan.

4 kommenttia:

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!