torstai 22. syyskuuta 2016

Vähän väsynyttä hölötystä



Äh mikä päivä. Veenu on viimeiset pari viikkoa harrastanut hyvin runsasta yösyömistä (joka alkoi ihan tasan juuri sen jälkeen, kun mainitsin blogissa Veenun nukkuvan yöt hyvin - tai siis nukkuuhan hän, varmaan samalla kun syö..) ja alan olla aika väsynyt. Ja väsyneenä kaikki tuntuu kurjemmalta. Hyödytön, ruma, lihava ja tyhmä äiti, joka ei saa mitään aikaiseksi ja josta kukaan ei välitä. Vaikka eihän se ole totta. Hormonit ja univelka vain saavat tuntemaan kaikenlaista.

Vaaleanpunainen vauvakuplani on aika lailla kadonnut- harmillista! Oli ihanaa elellä siinä synnytyksen jälkeiset viikot, jälkivuodot, kipeät tissit tai yöheräämiset eivät tuntuneet siinä yhtään niin pahoilta. Nyt kun pahin hormonipölly on takana (enkä enää syö suklaata joka päivä), alkaa vauvan äitinä oleminen oikeasti käydä työstä. Odotan niiiin sitä, että pikkuinen ihana Veenumme täyttää puoli vuotta: puolivuotiaat ovat ihania! Yksivuotiaista nyt puhumattakaan, ja kaksivuotiaat ne vasta mainioita ovatkin... Älkää nyt käsittäkö mitenkään väärin, Veenu on ihana aina, mutta mie olen paljon ihanampi isomman lapsen kuin pikkuvauvan äiti: sosemaalaukset, sormiruokailut, muskarit ja hiekkalaatikot ovat miun ominta aluetta, nämä pikkuvauvajutut eivät niinkään.



Ehkä tämä on lievää baby bluesia (ja sitä univajetta). Ellun ollessa samassa iässä raapustin tippa linssissä varmaan kahdeksankymmenen asian listan jutuista, jotka miua painoivat. Olin todella maissa ja ylityöllistetty osittaisimetyksen kanssa ja toivuin synnytyksestä aika kauan (ei ihme sen ponnistusvaiheen jälkeen..). Tällä kertaa en saisi listaan niin montaa asiaa, onneksi. Ja yritän ajatella optimistisesti: ehkä Veenu yllättääkin ja saan joku yö nukkua vaikka neljä tuntia putkeen? Tai ehkä tähän univajeeseen tottuu? Välillä kyllä ihmettelen, miten olen tähän taas ryhtynyt, ja lisäksi ihmettelen sitä, kuinka toisilla on neljä tai viisikin lasta: viidet yövalvomiset! Miten toiset jaksavat? Onko suurperheiden vanhemmilla jotenkin luonnostaan pienempi unentarve ja me "Pakko saada ainakin kahdeksan tuntia unta" -äidit jäämme yksi tai kaksilapsisiksi?

Oli miulla vissiin joku pointtikin tässä jutussa, mutta iloisesti hukkasin sen, koska kello on jo yhdeksän ja miun olisi aika painua suihkun kautta Veenun seuraksi nukkumaan, jos en aio ensi yönä muuttua kurpitsaksi. Annettakoon se miulle anteeksi.

Onneksi on keksitty kahvi. Ja joskus myös suklaa. Ja onneksi tämä tyttö on aikamoisen ihana:



Ps. Tulevaisuuden Minna, jos vauvakuume vielä joskus iskee, niin lue tämä. JA ÄLÄ TEE SITÄ. EI. Sie tykkäät nukkua. Rakastat nukkumista. Nukkuminen on parasta. Nauti kahdesta ihanasta tyttärestäsi jotka toivottavasi nukkuvat jo yöt läpeebnsä ja NUKU!  

Ps 2. Alan oikeasti olla tosi väsynyt. Muka julkaisin tämän kirjoitushetkellä eilen, mutta luonnokseksi jäi! :D

18 kommenttia:

  1. ♡ mähän suljin blogin ja facetilini kun oli pahin väsykausi :D mut hei, kun se puolvuotta pärähtää mittariin niin kaikki on helpompaa! :) tai näin ainakin meil kävi. Onneksi tosiaan on kahvi olemas :)

    VastaaPoista
  2. Ihanan aito ja rehellinen kirjoitus. <3
    Ole onnellinen ettei ole kaksosia! Mieti kaks ruokittavaa öisin.
    Kyllä sie olet hyvä äiti ja ota kuule se suklaa avuks, jos tois vähän energiaa lisää. Yks pala per kahvikuppi. :)
    Ja mietippä koliikkivauva ei nuku koskaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies on kaksonen, ja olemme kyllä aika kiitollisia, että meidän lapset eivät ole. Myöhemmin tuplailo, mutta ekana vuonna kyllä tuplatyö.

      Mie en pysty noin maltilliseen suklaansyömiseen, se on rivi kerrallaan. :D Siksi sitä ei voi meille jemmaan ostaakaan.

      Poista
  3. <3 kovasti voimia ja tsemppiä! Kovin on tuttuja ajatuksia ja mä oon myös tullut siihen tulokseen, että tykkään näistä vähän "isommista" lapsista enemmän. ;) vaikka luulin että kaipaan aina van vauvoja, niin kyllä tällä hetkellä en todellakaan kaipaa, vaan nautin taaperosta ja leikki-ikäisestä täysillä! Väsy painaa edelleen, koska meillähän ei oo kolmeen vuoteen nukuttu, mutta on tämä kivempaa kuin pienen vauvan kanssa. Ja anteeksi, tää ei nyt ehkä auttanut sua yhtään... Ihana äiti olet, kahvin ja suklaan voimalla eteenpäin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auttoi, on ihan kiva kuulla, että muitakin on väsyttänyt ja ovat silti jääneet henkiin. :D

      Poista
  4. No aamen! Joka ikinen päivä toivon että olisi jo ensi vuosi ja vauva vähän vanhempi. Olen paljon parempi äiti kun lapset kasvaa. Tosin eilen toivoin että olisipa jo vuosi 2034 ja lapset täysi-ikäisiä - uhmaisen esikoisen kanssa on nyt todella vaikeaa! Tsemppiä meille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä tosiaankin! Miksihän tähän taas ryhtyi.. :D

      Poista
  5. Voih, paljon tsemppiä ja kovasti jaksamisia Minna.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi! Ihailen kyllä siua ja muita suurperheen äitejä!

      Poista
  6. Kovasti tsemppiä vauva-arkeen. Kummasti palasi Sennin vauva-aika mieleen postauksestasi ja sen myötä hiljalleen kurkkiva vauvakuume laski useamman asteen. ;)

    Muista, että juuri sinä olet paras äiti lapsillesi mutta yksin ei tarvitse pärjätä. Pyydä ja ota apua vastaa kun siltä tuntuu. Äitikin saa väsyä, ja syödä suklaata! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvakuume on vaarallista, siltä eivät tällaiset pelottelutkaan aina pelasta. :D

      Poista
  7. Tsemppiä ja kahvia kovasti sinne päin! Vaiheita tulee ja menee, onneksi ja valitettavasti (ihan kuin olisin sanonut tämän ennenkin?) Veenu on puolivuotias ihan kohta, tämä syksy ja alkutalvi on yksi hujaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä Karkkis! Ja tosiaan, viikko kerrallaan eteenpäin, kohti yöunia. :D

      Poista
  8. Kiitos tästä tekstistä. Helpottaa, kun lukee muistakin tuntuvan samalta. Meillä vauva 3,5 kk ja isoveli 3 v ja aivan samat ajatukset. Eilen vetäessäni vaunurallia pihalla ajattelin juuri, että miten taas olen itseni tähän tilanteeseen laittanut, kun kerran olen siitä täysjärkisenä selvinnyt :) Välillä on vielä vaikeampi hyväksyä näitä tunteitaan, kun lapset vielä tehty ivf-hoidoilla. Mutta onneksi jo kokemuksesta tietää, että se helpottaa ja vauva-aika on oikeasti lyhyt, vaikka päivät välillä tuntuu aivan loputtoman pitkiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti näitä tunteita on monella, ehkä kaikilla välillä! Unen puute on kamalaa. Onneksi tosiaan jo yhden lapsen kokemuksella tietää, että elämä (todennäköisesti) helpottaa aika pian.

      Tsemppiä sinne!!

      Poista
  9. Tsemppiä kovasti ��

    Eeva

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!