tiistai 25. lokakuuta 2016

Näkemyseroja

Olimme autolla käymässä keskustan kirjastossa ja avatessamme lähtiessämme ulko-oven, maa oli valkoinen ja lisää tuli taivaalta tiuhaan tahtiin.

Ellu: Oi äiti, sataa lunta, ihanaa, lunta! Talvi on nyt tullut, katso äiti!
Minna: (Voi helkatin helkatti, EI!!) Luojan kiitos talvirenkaat on vaihdettu...
Ellu: Miten paljon lunta! Ja sitä tulee lisää! Kotona minä voin hakea pulkkani!
Minna: Ensilumi ei yleensä (onneksi) kestä maassa..
Veenu: *tapittaa silmät lautasina turvakaukalostaan*

Ellu: ÄITI, katso meidän autoamme, se on ihan lumessa! Miten hieno lumiparta sillä onkaan!
Minna: Missähän meidän harja on..
Ellu: Oi, miun ikkunakin on ihan lumessa, niin kaunista! Ja miun hanskat, katso äiti, nekin on ihan lumessa.
Minna: Pudistelepas nyt ne hanskat ettei se lumi sula ja kastele niitä.
Veenu: (jonka kaukaloon tuuli pääsi puhaltamaan pari hiutaletta) VIIIIK!!

Ellu: Onpa ihanaa, että on nyt talvi. Muistatko äiti, mitä kaikkea teimme viime talvena?
Äiti: Juu. (Lumitöitä ja auton raappaamista ja kaikkea muuta kamalaa.) Tehtiin lumiukko ja luisteltiin ja sie harjoittelit hiihtämään ja kaikkea muuta.
Ellu: On niin hauskaa kun on talvi! Me voisimme pitää talvijuhlat kun pääsemme kotiin. Ja tehdä paljon jalanjälkiä kotipihalle!
Äiti: Hrrrr..
Veenu: (koska auto starttasi:) Zzzz...

Turvavälejä ja muiden autoilijoiden rengastilannetta miettiessäni ehdin hiukan myös ajatella sitä, milloin miusta on tullut näin mälsä. Koko ensilumi lähinnä harmitti ja itketti, MIKSI jo nyt? On kylmää ja aika rumaa ja kohta myös märkää kun lumi sulaa, äh. Miksi en osaa innostua tästä valkoisesta kamaluudesta luonnonihmeestä niin kuin lapsi? Miten voinkin elää niin eri maailmassa tyttäreni kanssa? Silloin takapenkiltä kuului innokas ääni:

Ellu: Äiti.  Nyt kun on talvi, niin joko me NYT VIHDOIN voimme alkaa askarrella joulukoristeita?

Äidin tyttö. <3

10 kommenttia:

  1. hahahhaha kuulostaa tutulle :D (ONNEKSI) Liliankaan ei ole näillä ekoilla kylmillä säillä tykännyt olla kauaa ulkona, mutta voin kuvitella että on jo eri ääni, kun SATAA LUNTA! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totesin taas eilen, että (äidin) kunnollinen pukeutuminen on ulkona viihtymisen tae. :D

      Poista
  2. Ihanasti ja erittäin osuvasti kirjoitettu! Täälläkin satoi tänään ensilumi ja Lotta olisi kovasti halunnut ulos, mälsää vaan että minä olen potenut koko päivän kamalaa migreeniä joten ulkoilut piti jättää toiseen kertaan. Eiköhän tuosta lumesta kuitenkin päästä vielä "nauttimaan" myöhemminkin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskinpa nämä lumikelit tähän jäävät, tosin voisin huolia katsella mustaa maata vielä hetken. :D

      Poista
  3. Mä taas olin kuin pikkulapsi, kun näin maan peittyneen valkeaan. Hypin onnesta ja seuraavaksi lähden tanssimaan katulampun alle lumisateeseen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana. :D

      Kyllä miekin sitten aloin edes vähän nauttia, kun sain enemmän päälle, auton katokseen ja Veenun sisälle lämpimään. :D

      Poista
  4. Hyvä postaus. :) Minne se into voikin (välillä) kadota?
    Meillä ei vielä satanut tänään lunta, lapset sitä kyllä odotti jo kovasti. Onneksi ei satanutkaan kun tämä päivä on painittu päänsäryn kanssa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me aikuiset olemme kyllä liian järkeviä ja mälsiä välillä... Onneksi lapset muistuttavat näistä elämän oikeasti isoista asioista. ;)

      Poista
  5. Täällä oli eilen ihan samanlainen fiilis! Tosin olin sisällä ja siinä sivusilmällä verhojen takaa näin jotain valkoista ajatellen ei helv.. toivottavasti näin väärin. Vauvan herätessä yritin kuitenkin esitellä innostuneena tätä valkoista ihmettä.. Olihan se sentään vauvalle suurta ja uutta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Veenu suhtautui lumeen kuin äitinsä, naamalle osuneet pari hiutaletta olivat karmeita. :D Kotona ikkunasta avutunutta valkoisuutta tuijotettiin kulmat tiukasti kurtussa. ;)

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!