lauantai 26. marraskuuta 2016

"Imetys vei seksihalut" - pakkokommentti

Helsingin Sanomissa julkaistiin mielipidekirjoitus, joka laittoi someäidit sekaisin. Kuukauden ikäisen vauvan äiti koki imetyksen hankalaksi, seksihalutkin katosivat ja se vähäkin seksi tuntui epämukavalta. Mies oli kuukauden jälkeen sitä mieltä, ettei kestä ilman seksiä enää hetkeäkään. Nainen siis lopetti imetyksen ja elämä muuttui paremmaksi, sillä muutoksella, että vauva sai äidinmaidon sijaan korviketta. Happy end.

Ainakin toivottavasti happy end. Mielestäni mielipidekirjoitus oli rohkea julkinen muistutus siitä, että vauvan syntymä on valtava elämänmullistus eikä parisuhteen poikkeustila lopu raskauden päättymiseen, niin kuin voisi luulla, vaan oikeastaan vasta alkaa siitä. On ihanan kamalaa olla äiti tai isä ensimmäistä kertaa: raskausajan on vannottu, että mikään ei muutu, mutta vauvan synnyttyä kaikki muuttuu ja se voi tuntua pelottavalta ja hämmentävältä. Yhteisiä asioita, oli kyseessä sitten elokuvien katselu tai seksi, ei voi harrastaa niin kuin ennen, jos siis edes jaksaisi, koska se mukanahengaava pikkutyyppi haluaa pysyä hengissä ja heräilee läpi vuorokauden syömään mystisiin aikoihin. Vauvaonnen lisäksi mielessä on monenlaisia tunteita ja kysymyksiä, niistä yhtenä ehkä se, että nytkö meille käy niin kuin muillekin, jotka riitelevät Prisman murohyllyllä ja valittavat lauantai-iltaisinkin saunan jälkeen päänsärkyä. Sitten ne eroavat.

Yli kymmenen yhdessäolovuoden ja kahden lapsen kokemuksella uskallan väittää, että hyvä parisuhde, lapsilla tai ilman, lähtee ennen kaikkea luottamuksesta, kannustuksesta ja yhteisistä perusarvoista, jotka ovat syntyneet keskustelemalla. Jos kumpikin tietää, mikä toiselle on elämässä tärkeää, on helppoa välillä tinkiä omista haluistaan (niistä seksisellaisistakin) ja kannustaa toista siinä, mitä hän haluaa tavoitella. Jos pariskunnan perusarvot ja käsitykset hyvästä perhe-elämästä ovat edes suht yhteiset, se onkin yleensä helppoa, koska molempien tavoitteet ovat samankaltaiset.

Mie tahdon olla hyvä äiti, se on miulle tärkeää, ja miun käsitykseeni MIUN hyvästä äitiydestä kuuluu satujen, retkien ja leikkien lisäksi myös imetys niin hyvin kuin se meillä vain voi sujua. Mies tahtoo olla hyvä isä, siihen kuuluu se, että hän tukee miun äitiyttä, ja kannustaa siksi miua vaikka imetyksessä. Mie olisin onneton loppuelämäni, jos kokisin, etten voinut lapseni ensikuukausia panostaa tähän, ja se varmasti näkyisi parisuhteessa myöhemmin. Mieluummin pieni kuiva kausi pitkässä kannustavassa parisuhteessa kuin muisto siitä, että kumppani ei ehkä tukenut siua siulle tärkeässä asiassa niin hyvin kuin pystyi.

Mutta me ihmiset olemme erilaisia. Meillä on vain rajallinen määrä voimavaroja ja ne pitää kohdistaa siihen, minkä koemme sillä hetkellä tärkeimmäksi. Myös ihmisten käsitykset OMASTA hyvästä äitiydestä ovat erilaisia ja jos ne voimavarat eivät ymmärrettävästi kestä sekä imetystä, kestovaippailua, siivoamista, urheilua, seksin ylipapittarena olemista sekä opiskelua, niin jostain pitää luopua. Sitä asioiden tärkeysjärjestykseen laittamista ei voi tehdä kuin äiti itse, ja mitä hän päättääkin, siinä pitäisi kumppanin ja muiden läheisten häntä tukea. Muuten saattaa kaduttaa.

Ollaan armollisia. Imetetään, harrastetaan villiä viidakkoseksiä, väitellään vauvavuonna tohtoreiksi tai reppureissataan maailman ympäri, tai ollaan tekemättä näistä mitään, kunhan tehdään päätöksiä, jotka tekevät onnelliseksi. Vauvavuonna ja sitä muistellessa.

4 kommenttia:

  1. Vau! Hieno teksti. Tätä ei enää paremmin voisi sanoa :)

    VastaaPoista
  2. Mainiota sujuvaa tekstiä ja asiaa!

    VastaaPoista
  3. Puit kyllä tosi hyvin sanoiksi munkin ajatukset.peukut tälle!!

    VastaaPoista
  4. Puit kyllä tosi hyvin sanoiksi munkin ajatukset.peukut tälle!!

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!