maanantai 14. marraskuuta 2016

Joskus vähän väsyttää

Isänpäiväviikonloppu tuli tarpeeseen. Lauantaina olimme koko perhe oikein urakalla kaupungilla, kävimme syömässä ja shoppailimme pinnejä ja älypuhelinsormikkaita. Tytöt olivat iloisia, miulla oli hame ja tunnelma oli rento. Hyvä fiilis jatkui koko isänpäivänkin kun isiä juhlittiin lahjoin, pulled beefillä ja brookie-kakulla. Katsottiin Tuhkimo, pulkkailtiin ja otettiin niin rennosti kuin lapsiperhe nyt voi.


Koska vaikka lapsiperhe-elämä on ihanaakin, niin on se samalla vaativaa. Isi, isi, isi, äiti, äiti, äiti - vaippa, imetys, tiskikone, imetys, lumityöt, päiväunet, imetys, ruuanlaitto, tiskikone toiseen suuntaan, leikkimistä, imetystä, ruokaa, kylpyyn, siivoamista, ai niin pyykit. Haitko puita? Aaargh koiratkin on vielä lenkittämättä. Kuka ehtii huomenna kauppaan?

Elämä on nyt kovin täyttä ja se on ihanaa, mutta samalla myös aika kuluttavaa. Kun Ellu oli vauva, pääsimme miehen kanssa yhdessä vaunulenkille kun halusimme tai pystyimme syömään vain mikrokaurapuuroa jos kumpikaan ei jaksanut kokata. Nykyään univelkaisen äidin ja töissä käyvän isän huolehdittavana on vauvan lisäksi kolmevuotiaskin, joka tarvitsee ruokaa ja unta suht tiettyihin aikoihin ja muutakin puuhaa kuin television katselua. Kotona olokin vaatii aikatauluttamista ja sumplimista, puhumattakaan kaupassa käynnistä tai harrastuksista.


Meillä on miehen kanssa aika pitkät pinnat ja kiero huumorintaju, jotka auttavat arjessa tiettyyn pisteeseen asti, mutta kyllä meilläkin välillä tyttöjen mentyä nukkumaan huokaillaan, äkäillään ja vieritetään ehkä pari kyyneltäkin mainiten lauseet "milloin mie saan nukkua", "on ne ihania, mutta niin raskaita välillä" ja "sie et ymmärrä". Termi "oravanpyörä" on tullut aika tutuksi.


Veenu on vielä kovin pieni ja imee miusta melkein kaikki mehut. Ja se vähä, mitä jää, kuluu Elluun ja kotitöihin. Eikä ole helppoa miehelläkään, työpäivän jälkeen ovella hyppää kimppuun kolmevuotias joka haluaa leikkiä isin kanssa prinsessaa NYT, vaimo joka haluaa pelastaa ruuan uunista ja päästä yksin vessaan ja vauva, joka haluaa syömään, nukkumaan tai olla sylissä, mystisessä vaihtuvassa järjestyksessä. Ruokaa täällä on kotiintuloaikaan yleensä sentään saanut, tiskivuoren varjossa, mutta kuitenkin. Sitten voikin reippaana lähteä lumitöihin lepäämään tai hytkytellä kitisevää vauvaa esikoisen kanssa samalla leikkien kun vaimo lähtee juoksujalkaa kauppaan ostamaan vielä vähän lisää niitä liikaa olevia porkkanoita, mutta ei maitoa, vaikka se on taas kerran loppu.


Mutta kyllä tästäkin syksystä selvitään, tästä työntäyteisestä, univelkaisesta, hermoja kiristävästä syksystä. Koska onhan tämä kaikkine pyykkivuorineenkin maailman ihanin, vauvantuoksuinen, kikatuksen- ja prinsessojentäyteinen syksy. Ehkä meillä ei ole omaa aikaa tai sisustuslehtikotia, mutta on meillä sentään ainakin kolme kiloa niitä porkkanoita. Ja toisemme.

10 kommenttia:

  1. Mäkin väkillä kaipaan sitä, kun sai esikoisen vauvana nukkumaan ja sai itse juoda teetä ja tehdä leivän, tai heittää mikroon jotakin pikasta. :)
    Tsemppiä kovasti sinne arkeen.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi!

      Toisaalta esikoisen kanssa maailma romahti, jos vauva heräsikin juuri kun sai teekupin pöytään. Nykyään sitä osaa vain kohauttaa olkia ja hakea sen vauvan teeseuraksi. :D

      Poista
  2. Niin teillä on toisenne <3
    t. En ole katkera, mutta yksin kuitenkin :(

    VastaaPoista
  3. Näin se just on. Toisinaan sitä yllättyy omasta tehokkuudesta ja toisinaan sitä taas ihmettelee miksei kotiovi aukene autonavaimella, kaukolukituksella. Voimia vievää aikaa, mutta tiedän jo nyt, että varsinkin vuosien päästä tätä aikaa muistelee lämmöllä - elämän parhaimpana aikana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu niiiin tuttua! Häslään välillä niin kamalasti, ettei mitään rajaa. T. Nim. Siivosin voirasian aamupalapöydästä tiskikoneeseen

      Poista
  4. Esikoisen aikaan kyllä kaikki oli varmasti "helpompaa". Oli paljon "omaa aikaa" vaikka kuinka sitä silloin ajattele, että voi voi kun on raskasta. Mutta ehkä nyt saa kuitenkin enemmän voimaa arkeen, kun on kerran sen tehnyt, niin tietää ehkä mitä tekee ja saa katsella kahden oman rakkaan kehitystä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa voinut olla esikoisen äiti osaten asennoitua samoin kuin nyt, elämä olisi ollut niiiiin helppoa :D

      Poista
  5. i feel you<3<3
    Tää koko teksti olis voinut olla mun kirjoittama. Kävin tänäänkin kaupas-koska jääkaapissa ei ollut mitään mistä tehdä ruokaa. Tulin kaupasta ja noh, meillä ei edelleenkään ollu mitään mistä kokata sapuskaa. Mutta meillä oli kynttilöitä ja pyykinpesuainetta(kummatkaan ei tosin ollu loppu...)
    Kyllä se tästä, eikös. Hengissä selvitään, ainakin uuteen vuoteen asti;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupassakäynti on muuttunut aikamoiseksi haasteeksi.. Tänään meinaan mennä myös kauppaan tyttöjen kanssa, en ole jaksanut tehdä listaa, joten meillä ei varmaan viikonloppuna syödä mitään 😂

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!