perjantai 16. joulukuuta 2016

Minun lempivärini ovat pinkki ja vaaleanpunainen


Itsenäisyyspäivänä papan varastosta löydetystä kelkasta tuli vaaleanpunainen. Mies kiinnitti pari repsottavaa lautaa tukevammin paikoilleen, mie hieoin ja maalasin. Ellu on ollut oikein polleana kelkastaan, jonka värin hän itse valitsi.

Olin vähän kauhistunut, kun Ellu noin vuosi sitten ilmoitti, että hänen lempivärinsä on sitten vaaleanpunainen. Samoihin aikoihin hän yritti toistaa ilmeisesti päiväkodin pihalla kuulemaansa siitä, kuinka vaaleanpunainen ja punainen ovat tyttöjen värejä ja sininen, musta ja vihreä poikien. Vakuutimme Ellun isän kanssa napakasti, että ei ole olemassa tyttöjen ja poikien värejä, on vain värejä, ja jokainen saa pitää, mistä haluaa. Miehellä on punaisia vaatteita, miulla sinisiä. Ellu uskoi, mutta lempiväri vaaleanpunainen säilyi, ja sen rinnalle tuli myös se pinkki.


Meillähän ei uskota tyttöjen ja poikien juttuihin. Ellulle on tarjottu autoja ja nukkeja, kaikkia värejä, niin askartelua, tanssia ja kotileikkejä kuin legoja, työkaluja ja traktoreita. Hänelle on luettu avaruudesta, opetettu pyöräilemään, opetettu laskemisen alkeita ja hoettu, että hän voi tehdä ihan mitä tahansa ja hänestä voi aikuisena tulla ihan mikä hyvänsä, kun hän vain sitä tarpeeksi haluaa ja jaksaa harjoitella. Prinsessojen ja ponien lisäksi Ellu on kiinnostunut roboteista, dinosauruksista, meren elämästä ja siitä, kuinka eri koneet toimivat. Kaikkien ovien pitäisi siis olla auki, mutta pysyvätkö ne auki, kun tyttö toistaa vakuuttuneena vähän isommilta lapsilta kuulemaansa: "Tytöt ei tykkää roboteista".

Hetken ajan Ellu ajatteli, että hänkään ei nyt sitten pidä niistä, koska hän on tyttö ja selvästi ylpeä siitä. Toistin taas kerran, että jokainen saa pitää siitä, mistä itse haluaa: on monia tyttöjä ja naisia, jotka pitävät roboteista ja rakentavat niitä, ja paljon poikia ja miehiä, jotka eivät pidä niistä. Ellu uskoi kyllä miua, mutta kieltämättä hän on vaikeassa välikädessä: uskoako äitiä vai ehdottomuudessaan vakuuttavaa ikätoveria?


Vaarallisempaa kuin tyttöjen ja poikien värit ovat ne asenteet, ja se, mitä sanomme. Pojat eivät itke. Tyttöjen pitää osata olla kiltisti. Pojat nyt ovat poikia. Tytöt eivät osaa olla hiljaa. Pojat eivät voi tykätä My little ponyista eivätkä tytöt osaa matikkaa. Kiltti tyttö. Reipas poika. Meillä kotona ei käytetä näitä yleistyksiä, mutta vanhempien sukulaisten puheissa ne elävät, samoin ilmeisesti aika monen vanhemman, koska niitä niin vakuuttuneeksi edelleen toistellaan siellä hiekkakakkujen ja palapelien ääressä.

Tilanne on vähän vaikea. Itse haluaisin kapinoida tyttöjen ja poikien juttuja vastaan, maalata kelkat vaikka keltaisiksi ja lähettää Ellun päiväkodin naamiaisiin palomieheksi pukeutuneena, mutta toisaalta en halunnut ostaa hänelle muuten hyvää sinivihreäruskeaa villahaalariakaan, koska hän olisi varmasti pahoittanut mielensä, kun joku olisi kommentoinut sitä poikien haalariksi (miksi ne pahuksen villahaalarit ovat monesti niin sukupuolettuneita? Olisivat edes kokoruskeita, -harmaita, -vaaleanvihreitä..). Mie voin valita olla sukupuolisen tasa-arvon esitaistelija, mutta en oikein voi valita sitä Ellun puolesta.



Kelkka on sitten vaaleanpunainen.  Joulupaketeista paljastuu muun muassa vaaleanpunaiset tossut, barbie ja ponien juna. Villahaalaria ei ole löytynyt, joten menemme toistaiseksi sillä vaaleanpunaisella fleecehaalarilla. Ehkä se ei haittaa, ja hänestä kasvaa vahva tyttö, joka tyllihame hulmuten rakentaa vaikka niitä robotteja eikä anna toisten sanoa, mistä hänen sopii tykätä ja mistä ei.

Ps. Kelkka on ollut mahtava täällä hyvin hiekoitetuissa kaupunkiolosuhteissa! Kulkee kevyesti ja paljon pulkkaa hiljaisemmin - johan me yhden pulkan pohja kulutettiinkin puhki. ;) 

6 kommenttia:

  1. Et ole vielä saanut aivopestyä tyttöä harmaaseen. :D Mikähän siinä on että suurinosa pikkutytöistä tykkää vaaleanpunaisesta minäkin ennenkuin seitsemän täytin ja löysin mintunvihreän. :)
    ps. Olkaa onnellisia kun vanha kelkka kelpaa ettei Stiigaa (pinkkiä) joululahjaksi pyytele. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En harrasta aivopesua, mutta olen kyllä hiukan huolissani, koska Ellu on alkanut ehdotella kauniiden valkoisten huonekalujeni maalaamista jollain iloisemmalla (vaaleanpunaisella?) värillä. :D

      Ehdotin muuten kelkkatoiveeseen Stigaa, ei kelvannut. Piti olla juuri tuollainen perinteinen kelkka kuten esim. Myyrällä.

      Poista
  2. Aivan ihana kelkka.♥
    Ainonkin lempiväri on tällä hetkellä pinkki ja vaaleanpunainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän siinä onkin, että vaaleanpunainen on melkein aina tyttöjen lempiväri..

      Poista
  3. Myönnän itsekin syyllistyväni siihen, että sanon "kiltti tyttö" tai "reipas poika". Vaikkakin miun puolesta tytöt saavat olla kiinnostuneita asioista, jotka mielletään poikien jutuiksi. Pidänhän itseänikin enemmän poikatyttönä kuin naisellisena naisena. Mutta mietin, että alkaako Ellu olla siinä iässä, kun haluaa itse valita mitä pukee päällensä ja kuuntelee tarkkaan ikätovereidensa mielipiteitä (jotka eivät oikeasti ole heidän mielipiteitään)? Ainakin joidenkin äitien onneksi edelleen kelpaa tyllihameet, eikä kieltäydytä hameista. Ymmärränet, mitä ajan takaa? :) PS. Kelkka on ihana, miulleki kelpaisi tuollainen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellu kyllä kertoo, mitkä ovat hänen lempivaatteitaan, mutta on toistaiseksi kieltäytynyt aika harvoista vaatteista. Hameet ja mekot kelpaavat missä värissä vaan. :D

      Kavereiden mielipiteillä on kyllä väliä. Ja ilmeisen tarkasti kavereiden vaatetusta katsotaan ja siitä raportoidaan kotona.

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!