tiistai 21. maaliskuuta 2017

Lomakkeiden äärellä


Ellun nelivuotispäivä lähestyy ja ylihuomenna on jo luvassa nelivuotisneuvola. Täällä meilläpäin se on hyvin perusteellinen: päiväkoti on jo lähettänyt Ellusta oman lappunsa terveydenhoitajalle, ja ylihuomenna terveydenhoitaja tekee terveystarkastuksen lisäksi kaikenlaisia tehtäviä kahden Ellun kanssa. Parin viikon päästä tapaamme vielä lääkärin, jonka kanssa tehdään lisää hommia. Lisäksi me vanhemmat olemme saaneet kotiin täytettäväksi kaksi kyselyä tyttärestämme, saamme useamman sivun verran ruksia, että millainen hän on.

Neljä vuotta. Aika menee kamalaa vauhtia. Miten ihmeessä me esikoisen vanhemmat olemme saaneet pienen, alle kolmikiloisen vauvan kasvatettua tuollaiseksi yli metrin mittaiseksi, taitavaksi hujopiksi? Jälkikäteen hiukan kauhistuttaa: emmehän me tienneet vauvoista mitään! Ihme, että tyttö jäi ylipäätään henkiin.

Mutta, aika ylpeänä äitinä saan laittaa rasteja neuvolalomakkeen ruutuihin. Luistelee, hiihtää tasamaalla, pyöräilee ilman apuvälineitä, kiipeilee, tottunut veteen. Hei jes, ollaan hoidettu lapsen aktivointi! On tehty palapelit, siivottu askartelusotkut, seisty kädet ojossa kiipeilytelineen alla leikkipuistossa ja laskettu laskemisesta päästyämme. On istuttu tuntikausia eteisen lattialla ja opetettu vetämään sukkahousuja jalkaan, kääntämään paitaa ympäri ja vetämään vetoketjua. Palkintona on tullut Ellun ylpeän onnellisia hymyjä ja nyt rasteja neuvolapaperin ruutuihin.

Ja sitten on rasteja, joihin meillä ei ole miehen kanssa vaikutusvaltaa vaan Ellu on hoitanut ne ihan itse. Lapsella on ainakin yksi kaveri. Lapsi hakeutuu oma-aloitteisesti toisten lasten seuraan. Lapsi luottaa aikuisiin, kestää pettymyksiä ja löytää itsenäisesti tekemistä. Toki vanhemmat voivat tukea näitä ominaisuuksia, mutta Ellu on kyllä ihan itse kehittänyt itsestään aktiivisen pikkutyypin ja pidetyn kaverin niin lapsille kuin aikuisillekin.

Opeteltavaa tietysti on aina, niin lapsella kuin vanhemmallakin. Ja pitää ollakin, onhan Ellu vasta neljä. Mutta katselen noita lomakkeita ja olen aika varma siitä, että jotain tässä ollaan näiden vuosien aikana tehty oikein.

5 kommenttia:

  1. miks mua alko itkettään kun luin tän <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sydämessäsi on hellä kohta lomakkeille? :D

      Poista
  2. Melkoisesti lomakkeita. Saas nähdä millaiset lomakkeet me saamme ruksia, kun Senni täyttää kesällä 4v.

    Olisi kiva kuulla millainen 4v neuvola on siellä päin. ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä päiväkoti oli lähettänyt terkkarille ensin oman lomakkeensa ja terkkari nappasi sitten Ellun kahden kanssaan heittelemään palloa, leikkaamaan saksilla, piirtämään vapaasti ja mallista, kävelemään viivaa ja tekemään palapeliä ja näkö- ja kuulotestin. Oli kuulemma ollut tosi kivaa. ;) Sitten miutkin pyydettiin paikalle ja Ellu punnittiin ja mitattiin, hän sai rokotteen ja terkkari katsoi miun tuomat lomakkeet läpi. Parin viikon päästä mennään sitten lääkärin luokse, luvassa ilmeisesti joidenkin samojen temppujen tekemistä (vaikka ne siis hyvin menivätkin, ei sen takia :D) ja varmaankin katsotaan refleksejä jne. :) Lääkäri täyttää Ellusta oman havaintolomakkeensa ja lähettää sen sitten päiväkotiin.

      Poista
  3. Melkoisesti lomakkeita. Saas nähdä millaiset lomakkeet me saamme ruksia, kun Senni täyttää kesällä 4v.

    Olisi kiva kuulla millainen 4v neuvola on siellä päin. ☺

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!