maanantai 13. maaliskuuta 2017

Olohuonetta ja kaksi vuotta omakotitalon asukkaina

Helmikuun lopulla tuli kuluneeksi kaksi vuotta siitä,  kun muutimme tähän taloon. Aika on mennyt uskomattoman nopeasti: jo kolmannet kevätpurot ja kolmas kesä omalla pihalla!

 


Aloimme etsiä taloa jo vuonna 2011. Ellu syntyi keväällä 2013 ja silloin pidimme pientä taukoa, mutta jo syksyllä 2013 olimme taas asuntonäytöillä. Talohaaveemme muuttui Ellun syntymän ja miehen homeallergian myötä rempattavasta mansardikattoisesta talovanhuksesta maalla mahdollisimman uudeksi ja hyväkuntoiseksi taloksi suht lähellä miehen töitä. Ja sitten loppuvuodesta 2014 tulimme hiukan epäröiden katsomaan tätä täysin uutta taloa: sijainti ei ollut ihan mitä halusimme, eikä ollut pohjaratkaisukaan, pintamateriaaleista puhumattakaan, mutta tässä oli sitä jotain. Ellu oli silloin hiukan yli puolitoistavuotias ja oli heti näytössä kuin kotonaan. Kun me miehen kanssa vasta pohdimme tarjouksen tekemistä, Ellu alkoi oma-aloitteisesti puhua "toisesta kodista". Pohdimme, teimme tarjouksen joka meni läpi, luovuimme asumisoikeusasunnostamme ja muutimme pienen tapetointiprojektin jälkeen tänne helmikuussa 2015, kuukausi sen jälkeen, kun mie olin palannut töihin ja Ellu aloittanut päivähoidossa. Että se siitä leppoisasta aloituksesta kelleen. ;)

Talokauppoja tehdessämme olimme 27-vuotiaita ja tiesimme omakotitaloista tasan sen verran, mitä olimme lapsuudessamme ehtineet vanhemmiltamme oppia, eli emme melkein mitään. Siitä sitten hoitamaan 3h+tupakeittiö+khh+s -yhdistelmää! Onneksi neuvojia on löytynyt: vanhempien lisäksi olemme saaneet tilaisuuden kysellä mm. miehiltä, joista toinen on ollut rakentamassa taloamme kivijalasta asti ja joista toinen on piirtänyt talomme. Tässä kahden vuoden aikana olemme suurin piirtein oppineet, kuinka kaikki täällä toimii: taloissa on hämmentävä määrä kaikenlaista tekniikkaa tänä päivänä!

 

Tapetoinnin lisäksi olemme tilanneet keittiöön lisää kaappeja, laitelleet pihaa, rakentaneet kaiteita ja viime kesänä mies nikkaroi myös hienon terassin ja pätkän aitaa. Ellu on saanut niin hiekkalaatikon, keinun kuin leikkimökinkin. Viime syksynä vaihdoimme sisäovet valkoisista laakaovista peilioviin (mahtava päätös) ja alkuvuodesta täällä valmiina olleet eteisen ja kodinhoitohuoneen valaisimet energiataloudellisempiin ja silmää miellyttävämpiin. Tällaiset pikkujutut ovat varsinkin miulle tärkeitä ja saavat talon tuntumaan oikeasti kodilta.

Välillä hiukan ärsyttää se, että talo tuli myyntiin pintamateriaaleja myöten valmiina. Olisi ollut hienoa saada vaikuttaa esimerkiksi laattoihin, tapetteihin ja lattiaan: tammiparketti on kaunis, mutta lapsi- ja koirataloudessa vaihtaisin sen milloin tahansa laadukkaaseen laminaattiin. Ja erityisesti keittiön välitilan laattoja katselen pohdiskelevasti melkein joka päivä uudelleenlaatoitus tai mikrosementti mielessäni. 

 

Tänä kesänä vuorossa olisi terassin öljyäminen ja maalaaminen, muutaman kukkalaatikon naputtelu, (pienen) puuvaraston rakentaminen  ja saunan lauteiden käsittely. Ja jos jaksaa, voisi kaivaa yhden pihapolun. Ja laajentaa takaterassia, mutta se saattaa jäädä kesään 2018.

Jotain puuhaa löytyy talosta ja ainakin sen pihasta koko ajan, mutta toistaiseksi se on ollut ihan mukavaa puuhaa, varsinkin, kun tietää, että tekemästään työstä saa (suurella todennäköisyydellä) nauttia vielä vuosia eteenpäin. Rasittavimmat puuhat ovat ehdottomasti lumityöt (onneksi tämä vuosi oli niiden suhteen armollinen) ja nurmikon ajo, tosin olen suunnitellut joka vuosi lisääväni kukkapenkkien määrä niin ei tarvitse työnnellä niin paljon ruohonleikkuria. ;) Kaukolämpölasku ei myöskään naurata, mutta muuten omakotitaloelämä on ollut oikein kivaa!

Talo on ollut pohjaratkaisultaan meille hyvä, vaikka en koskaan ajatellut asuvani tämän mallisessa talossa. Erityisesti pienten lasten kanssa tupakeittiö-ratkaisu on hyvä ja toimiva, samoin iso eteinen. Makuuhuoneetkin on ripoteltu talon eri nurkkiin, joten kaikki saavat nukkua tai olla nukkumatta ihan rauhassa.

 

Talossamme on yläkertavaraus ja meidän olisi mahdollista rakentaa sinne kaksi makuuhuonetta, aula, wc ja vaatehuone lisää. Tilaa siis halutessa riittää! Alkuperäinen suunnitelmamme oli rakentaa yläkerta valmiiksi aika pian, mutta mahdumme näihin alakerran neliöihin toistaiseksi oikein mukavasti. Tytöt muuttanevat jossain kohtaa samaan huoneeseen, mutta pitää alkaa luoda katseita yläkertaa kohti sitten, kun he alkavat kaivata omaa tilaa. Tai ehkä luovumme silloin työhuoneesta.. Ken tietää!


Toisaalta olisi ihanaa asua maalla, siellä kauniissa vanhassa talossa, mutta toisaalta on ihanaa asua bussireitin varrella alakoulun naapurissa, kävelymatkan päässä miehen töistä. Talon omistamistakin on ollut huomattavasti rennompaa harjoitella uuden kuin vanhan ja remontteja odottelevan talon kanssa, erityisesti kun kuvioissa on lapsia. Ehkä remontoimme meille joskus kesäpaikan jostain vanhasta talosta, tai mummonmökin sitten kun tuppaudumme liikaa lastemme elämään ja muutamme heidän perässään toiselle puolelle Suomea ollaksemme lähellä mahdollisia lastenlapsiamme?


Summa summarum, olemme viihtyneet hyvin ja kaikki on sujunut hyvin. Tämä oli kiva talo ja järkevä ostos kun muutimme tähän, ja koko ajan enemmän tämä on ihana talo ja rakas koti. Sellainen meille hyvä ja meidän näköinen - vaikkei täällä Ellun mielestä olekaan tarpeeksi vaaleanpunaista muualla kuin hänen huoneessaan. ;) On kivaa kun on tilaa, piha jolla kuoputtaa ja jonne päästää lapset leikkimään, lähellä metsää ja kavereita. Ja, ennen kaikkea, tilaisuus laulaa niin suihkussa kuin hampaita pestessäkin ilman, että naapurit häiriintyvät. ;)



Ps. Kahden vuoden aikana olen esitellyt muitakin huoneita.Täältä löytyvät Ellun huone (joka on tuon jälkeen saanut uusia tauluja), meidän vanhempien (ja nykyään myös Veenun) huone ja työhuone (ja sen valokuvataulu täällä). Eteisestä pitäisikin ottaa joskus kuvia!


Ps.2.. Ei, meillä ei ole näin siistiä, muutoin kuin lattianpesupäivänä yhdessä huoneessa kerrallaan noin viiden minuutin ajan. ;)

4 kommenttia:

  1. Voi olipas ihana nähdä teidän talosta kuvia!! Mielettömän kaunista:)
    Omakotitalossa ja sen pihassa piisaa kyllä aina tekemistä. Meillä menee niin, että kun toisesta päästä saadaan valmiiksi,rupean jo suunnittelemaan toisesta päästä remppaa:D On varmasti molemmissa omat puolensa, me asutaan juurikin maalla, siis kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Oma rauha on vaan niin<3 Mutta toisaalta aina saa lähteä autolla,kun johonkin lähdetään.
    p.s Ei meilläkään oo koskaan niin siistiä miltä blogis näyttää,hah!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla. :)
      Mie olen maalta kotoisin ja kaipaisin toisaalta sitä ihanaa omaa rauhaa, mutta toisaalta tykkään mennä, tulla ja harrastaa, joten bensakulut kasvaisi maalla meille turhan korkeiksi. :D

      Poista
  2. Olen kuva kuvalta vakuuttuneempi siitä, että teillä on IHANA koti! Vähänkö kiva, että saatte halutessanne lisätilaa yläkertaan. Nyt kun ollaan ihan tosissaan alettu etsimään omaa kotia (monen monta vuotta siitä ollaan haaveiltu ja sivusilmällä etsitty) niin meille on valjennut kuinka vaikeaa se voi olla! Meillä meni nimittäin sivusuun ihan täydellinen kämppä, vaikka tarjottiin siitä yli pyyntihinnan. Harmittaa ihan älyttömästi, mutta etsinnät jatkuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista Heidi!

      Toivottavasti teitä lykästää pian asuntokaupoilla. Se etsiminen on kyllä välillä raastavaa puuhaa, mutta ihan varmasti teille löytyy täydellinen koti vielä!

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!