tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kohti Kiekkokesää 2017

Ellu oli muutaman kuukauden ikäinen kun mieheni innostui frisbeegolfista. Ellu oli yhdeksänkuinen päästessään ensimmäistä kertaa järjestelemään isin kiekkolaukkua ja aika pieni keikkuessaan ensimmäistä kertaa manducassa frisbeegolfradalla. Veenu pääsi samaan hommaan eilen ollessaan kahdeksankuinen, ja Ellu kulki mukana oman kiekkonsa kanssa. Hän heittää jo paremmin kuin äitinsä.


Mies käy heittelemässä ilman meitäkin, mutta mukavinta on kun pakkaudumme koko perhe kiekkojen kanssa autoon ja lähdemme jollekin frisbeegolfradalle ja sen jälkeen syömään, johonkin uuteen leikkipuistoon tai milloin minnekin. Monta kärpästä yhdellä iskulla!

Tänä kesänä kesäsuunnitelmissamme on möyriä omalla pihalla, mökkeillä ja kotimaanmatkailla. Siinä samalla on hyviä tilaisuuksia frisbeegolfata. Miua on harmittanut, että miehen rakas harrastus on (ymmärrettävästi) kärsinyt tästä vauvavuodesta, mutta nyt kun kelit ovat lämpenemään päin pääsemme radoille koko perhe. Miehelläkin on sovittuna ihan omia frisbeegolfreissujaan viikottaisten fribailtojen lisäksi, joten jos kesän lopussa tuntuu, ettei kehitystä tapahtunut, niin vika ei ole ollut ainakaan harjoittelun määrässä. ;)


Täällä päin Suomea on vielä aika kosteaa, joten olemme pysyneet lasten kanssa vain lyhyillä ja kuivilla radoilla. Lasten kanssa liikkuville frisbeegolfaajille uskallan jo tämän kevään kokemuksella suositella Imatran Itä-Suomen koulun frisbeegolfrataa (jossa pärjää hyvin myös vaunujen kanssa) ja Lappeenrannassa Sammonlahden frisbeegolfrataa. Molemmat radat ovat yhdeksänväyläisiä (eli niillä on yhdeksän koria, joihin kiekkoa järjestyksessä heitetään) ja heittomatkat ovat erityisesti Imatralla sen verran lyhyitä, että lapsellakin säilyy mielenkiinto.


Mie toimin radoilla lähinnä huoltojoukkona. En itse innostu kiekon viskelystä, mutta tsemppailen Ellua, otan kuvia ja kantelen Veenua. Ja nautin säästä. :D Ja onhan noita kahta perheen kiekkohöperöä ihan hauska seurata. ;)


Tulossa siis toivottavasti monta rataa käsittävä kiekkokesä!

Tilanne huhtikuussa 2017: 

Perheenä kierrettyjä ratoja: 2
Hukkuneita kiekkoja: 0
Hukassa olevia ratoja: 1 (täältä naapurikaupungista käydään kai liian harvoin Imatralla..)
Hermonsa menettäneitä aikuisia: 0
Hermonsa menettäneitä lapsia: 0
Reissuilla tehtyjä heräteostoksia: 1 (hieno puunkantokori Imatralta) 


Frisbeegolfiin perehtyneempää näkökulmaa miehen blogissa 

2 kommenttia:

  1. Meillä on myös isännys hurahtanut tähän touhuun. Kesäloma reissullakin piti pyörähtää jossain fribaliikkeessä, jota piti metsästää ikuisuus!!
    Mutta ihan hauskaa puuhaa se näyttää olevan, itte oon myös skipannut koko lajin,mutta muksut on ihan fiilareissa:)
    Toivotaan, ettette kovin montaa kiekkoa kadota!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitteko Tampereella vai Helsingissä? :D Meilläkin nämä frisbeegolfkaupat ovat suorastaan pakollisia pysähtymiskohteita... Mutta sitten vastapainoksi pysähdytään jossain kirppikselläkin ;)

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!