torstai 27. huhtikuuta 2017

Toisen lapsen syndrooma, osa 2

Jompikumpi vanhemmistani sanoi joskus, että esikoinen kasvatetaan ja seuraavat saavat sitten kasvaa siinä sivussa. Huomaan, että samaa pätee meilläkin. Veenu-ressu saa kärsiä toisen lapsen syndroomasta: jo raskausaikana unohdin yhden neuvolan ja kirjoitin raskausajan mietintöjä ylös vain pari kertaa. Ellusta on noin kymmenen kertaa enemmän valokuvia kuin Veenusta, samoin videoita. Toisaalta voihan se olla, että Veenu vain kiittää meitä tästä, koska hän ei peri meiltä ihan yhtä monta muistopahvilaatikollista kuin Ellu.



Ellun kanssa kävin avoimessa päiväkodissa viikottain leikkimässä ja muskarissa. Hänelle luettiin kirjoja ja sotkusta huolimatta maalasimme mustikoilla ja sormiväreillä. Veenu on saanut sotkea itsensä mustikkaan tasan kerran, toinen kerta ei tule ihan heti, ja hän on toisaalta osallistunut vaikka millaisiin lastentapahtumiin, mutta hänen hommansa on lähinnä roikkua mukana samalla kun Ellu osallistuu. Onneksi se ei tässä iässä vielä kamalasti haittaa. 

Vakuutan itselleni, että näin on ihan hyvä. Ellu ja mie tarvitsimme vauva-aikana erilaista tekemistä, mie en tuntenut muita äitejä ja Ellu ei olisi koskaan nähnyt muita lapsia jos emme olisi lähteneet ensin vauvapäiviin ja muskariin, sitten puistoihin ja kyläilemään. Päivät olisivat olleet pitkiä ja turhauttavia. Kahden lapsen kanssa päivät ovat kaikkea muuta: tunnit ja viikonpäivät meinaavat loppua kesken. Veenu ei ole päässyt vauvamuskareihin tai -kerhoihin, mutta hän on kyllä päässyt mukaan kaikkeen muuhun, nukketeatterista Hoploppiin, kylään kaveriperheisiin, Sealifeen ja Lapsimessuille. Ei varsinaisesti vauvalle suunnattua toimintaa, mutta hyvin se rytmikapulan imeskely ja lelujen lattiaan paukuttaminen on niissäkin paikoissa sujunut.

Kotonakin meininki on erilaista kuin Ellun vauva-aikaan. Veenulla on esimerkiksi paljon vähemmän leluja ja kirjoja kuin Ellulla, hän kun on jo pitkään ollut paljon kiinnostuneempi siskon tavaroista kuin helistimistä tai muista vauvaleluista. Siinä missä Ellulle luettiin monta pahvisivuista pikkukirjaa päivässä, luetaan Veenulle yksi, eikä hävettävästi edes joka päivä. Se hiukan harmittaa, mutta yritän lohduttaa itseäni, että Veenulle lauletaan paljon enemmän kuin Ellulle vauvana, onhan sekin jotain. Ellun ollessa vauva asioita tehtiin vartavasten hänen kanssaan  ja saatoin suunnitella, että aamupalan jälkeen sitten leikitään. Nykyään tilanne on enempi se, että siihen mennessä, kun olen saanut Veenun aamuhommat hoidettua ja tyttöjen aamupalat siivottua, on Ellu jo jossain puuhassa ja Veenu joko hengailee mukana tai on kehittänyt itselleen omat puuhat siskon leluilla tai vaikka lattialta löytyneellä kengällä. Ja kamala sanoa, mutta en vaihda sitä kenkää vaikka johonkin soittimeen tai johonkin mustikkamaalaamiseen: jos se siinä tyytyväisenä leikkii, niin antaa leikkiä.


Tiedän, että jossain kohtaa Veenu tarvitsee myös ihan omia kavereita ja ihan oman harrastuksen ilman Ellua, mielellään vanhemman kanssa. Nyt hän on ilmeisen onnellinen ja tyytyväinen Ellun siskona ja osana perhettä, mutta onhan hän oma pikkupersoonansa, jolla pitää saada olla omiakin juttuja. Ellu käy kahtena päivänä viikossa päiväkodissa ja vaikka järjestely onkin tehty Ellun takia, on se antanut miulle hienon mahdollisuuden viettää aikaa kahdestaan Veenun kanssa ja erityisesti nyt viime aikoina nähdä, millainen tyyppi hän oikein on.

Toisena lapsena Veenu jää paitsi monesta jutusta, mutta toisaalta hän saa monta sellaista asiaa, mitä Ellu ei saanut. Hänellä on pitkäpinnaisemmat ja varmemmat vanhemmat, sekä isosisko, joka auttaa ja jolta oppia. Hän saa olla rauhassa pieni ja toisaalta hänestä kasvannee rohkea ja aktiivinen tyttö, onhan hän pienestä pitäen ollut mukana lapsiporukoissa ja isoissakin ihmisjoukoissa.


Kuulostaako toisen lapsen syndrooman toinen vaihe teistä tutulta tai uskottavalta? 

8 kommenttia:

  1. Todellakin kuulostaa tutulta. Meidän Minean kanssa mennään samalla kaavalla vaikka se onkin nyt sitten jo viidennen lapsen syndrooma:D Iltasaduksi ei lueta kuvakirjoja vaan neiti kuuntelee tyytyväisenä Frozen satua tai salama kirjaa. Ja todellakin, aika harvoin tulee tunti kaupalla istuttua lattialla ja leikittyä, Minea mennä painelee tuola muiden mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa kuulla, että näin muillakin!

      Poista
  2. Hhahah mietin päivittäin tätä samaa :D Lilianin kanssa meillä oli vauvajumppa, muskari ja perhekahvilat jo 3kk iästä lähtien :D Mutta tää saa tyytyä kuuntelmaan, kun sisko on muskarissa oven takana ja roikkumaan mukana, kun siskoa kustataan kerhoon ja nukkumaan vaunuissa niin sisko pääsee ulkoilemaan tai perhekahvilaan :D Kohta hän ei varmaan nuku niin pitkään, joten sitten tämä varmaan pääsee aloittamaan hiekkalaatikkoleikit paljon aikaisemmin, mutta mitään omaa harrastusta ei tule vielä syksyllä aloitettua. Tämän toisen lapsen kanssa mietin, että en edes kerkeä paljon puhella päivän mittaan muutakun Lilianin leikkien lomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samankaltaista siis, meilläkin Veenu harrastaain siskon kirkkomuskarissa kapulan imeskelyä ja satunnaista tanhusalin käytävässä norkoilua. :D

      Poista
  3. Kuulostaa todella tutulta. :D
    Meillä Hugo on ollut aina kiinnostuneempi sisarustensa leluista kuin omistaan. Siksi niitä ei ole paljoa hänelle ostettukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän kauhulla odotan Veenun synttäreitä ja joulua, mitä ihmeen kiinnostavaa keksimme edes lahjaksi, siis sellaista, mitä Ellulla ei jo olisi... Tänäänkin Veenu leikki onnellisena pitkät tovit Ellun kimaltavalla taikasauvalla, siinä omat lelut olivat vain tiellä.

      Poista
  4. Kuulostaa aika onnellisilta kohtaloilta sekä teidän ekan että tokan lapsen varhaisvaiheet. Molemmissa on puolensa, kuten kirjoitit. Vauvat eivät kuitenkaan oikeasti harrastuksia tarvitse, joten ihan hyvin voi hengata mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veenu tuntuu kyllä viihtyvän mukana hengailemassa, vaikka toiminta ei olekaan ihan hänelle suunnattua. Ja en kyllä tiedä, eipä Ellukaan aikanaan vauvamuskarissa tehnyt paljoa muuta kuin yritti syödä sen rytmikapulan :D

      Poista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!