maanantai 19. kesäkuuta 2017

Pienet rantaleijonat


Terveiset mummilasta! Ah kun on ihanaa. Sää on suosinut ja tytöt ovat ihan mummin ja mummilan leluista haltioituneita. Ollaan ulkoiltu, käyty lähikaupungeissa hiukan kaupoilla ja syömässä, soitettu antaumuksella leikkipianoa ja syöty mansikkakakkua mummin syntymäpäivien kunniaksi.

Ja nautittu kesäilmoista. Vihdoinkin aika kivat kelit!


Mies palasi viikonlopun jälkeen takaisin kotiin ja töihin, ja me tytöt jäimme vielä pariksi päiväksi mummin vaiv.. riemuksi. Ellulla oli ollut kova ikävä mummia joka asuu isovanhemmista kaikkein kauimpana, joten oli taas kiva päästä viettämään aikaa yhdessä ihan kunnolla.

Tänään kävinmme rannalla, tytöt puljasivat hiekalla ja vedessä (Veenulla olisi ollut kova into sukeltamaan asti, häntä sai vaihtia silmä kovana..) ja paistoimme makkaraa. Aurinko paistoi ja yhden iltapäivän ajan oli kesäinen fiilis.


Ellukin käväisi nopeasti "uimassa", hän ei osaa uida ilman rengasta, mutta heittäytyi rohkeasti mahalleen ja heilutti käsiä ja jalkoja. Pärkskyttely loppui vasta kun hampaat alkoivat kalista. Talven aikana tehdyt kylpyläreissut ovat selkeästi tuoneet lisää rohkeutta uimiseen ja sen harjoitteluun. Toivottavasti lämpimiä päiviä nyt tulisi lisää, että Ellu saisi jatkaa harjoituksiaan!

Veenu ei vettä aristellut, hän läiskytteli ja konttaili vedessä onnessaan eikä hätkähtänyt, vaikka vettä roiskui naamalle ja välillä hän itse horjahti sinne leukaa myöten. Pieni vesipeto <3



Tällaisten pienten lasten kanssa on kyllä kivaa viettää kesää: ei valituksia tylsyydestä, säästä, huvipuistorannekkeiden tai festarilippujen puutteesta. Sateella on kivaa, auringonpaisteessa on kivaa, rannoilla ja leikkipuistoissa on pienelle ihmiselle mielettömästi puuhaa ja seuraksi riittävät hyvin äiti, sisko ja mummi.

Omassa lapsuudessani muuten paistoi melkein aina aurinko. Ja vesi oli lämmintä. Kummallista. Oliko se oikeasti niin vai tuntuuko se vain siltä?


Oi lapsuuden kesät. Tässähän saa elää niitä vähän kuin toista kertaa itsekin.

3 kommenttia:

  1. ah ja voih miten ihania kuvia!!
    Ja siis tiiäkkö mä oon miettinyt tuota ihan samaa, että onko oikeasti silloin ollut aina lämmintä ja auringon paistetta kun oli itse lapsi?!?! Vai onko aika vaan kullannut muistot?!

    Meillä on Minealla vähän samaa vikaa, kuin teidän Veenulla. Pää kolmantena jalkana vaan mennään veteen eikä yhtään mitään tolkkua koko touhus. Niin tarkkana saa olla, että apua!! muut lapset meillä on vähän pelännyt vettä ja heidän kanssa on ollut helppoa olla rannalla kun ovat vaan istuneet veden rajassa. Minea sen sijaan ei todellakaan istu rannalla!!

    Ihana juhannus viikkoa teidän perheelle<3

    VastaaPoista
  2. Miten minäkin muistan, että omassa lapsuudessa kesäisin vain uitiin ja aina paistoi aurinko. :D
    Aivan ihanat kuvat!♥

    VastaaPoista
  3. Joo, munki lapsuudessa paistoi aina aurinko. :)

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!