perjantai 9. kesäkuuta 2017

Yli kolmen vuoden ikäerosta


Ellulla ja Veenulla on ikäeroa kolme ja puoli vuotta. Koko tämän Veenun olemassaolon ajan (tänään jo kymmenen kuukautta!) on tuntunut, että tämähän on juuri passeli ikäero meidän perheen lapsille.

Kun aloin odottaa Veenua, niin Ellu oli jo varsin osaava, hiukan yli kaksi- ja puolivuotias tyttö. Huokaisin miehelle kerran jos toisenkin, että olemmeko ihan hulluja kun ryhdymme tähän nyt, kun Ellun kanssa alkaa olla niin helppoa. Veenua varten piti hankkia uusiksi melkein kaikki vauvatavarat, hyvästellä yöunet ja miettiä moni hyvin toiminut kuvio uusiksi. Mutta samalla oli ihanaa odottaa vauvaa kun Ellukin ymmärsi asian ja odotti siskoa innoissaan, ja oli ihanaa, kun perheemme täydentyi toisella ihanalla pienellä tytöllä joka alusta alkaen tuntui kuuluvan porukkaan aina.


Tämä hiukan isompi ikäero lapsille on ollut meidän perheelle mahtavan hyvä. Ellu on jo sen ikäinen, että hän on malttanut odottaa, kun siskoa on puettu/imetetty/vaipatettu ja niin omatoiminen, että hän on voinut samalla pukea, syödä tai leikkiä. Hänestä on alusta asti ollut Veenun kanssa ihan oikeaa apua, kun vauva on viihtynyt pitkät tovit Ellun touhuja katsellen. Hän on ojennellut Veenulle leluja ja ilmoittanut, jos sisko on kielletyissä puuhissa - tai tomerasti vetänyt hänet jaloistaan kauemmas. Myös taloudellisessa mielessä oli hyvä, että ehdin tyttöjen välissä olla töissä puolitoista vuotta (vaikkakin tekemässä nelituntista viikkoa): sain palkkaa ja kerrytin vuosilomaa.

Raskausaikana miua varoitettiin, että kolme ja puoli vuotta on huonoin mahdollinen ikäero lapsille: silloin mustasukkaisuus voi olla valtaisaa, kun vauva tulee kolmevuotiaan mielestä valmiiseen perheeseen. Uskallankohan jo nyt sanoa, että Ellu ei ole ollut mustasukkainen? Hän on aina ollut aika mukautuvainen luonne, se on varmaan auttanut, ja me vanhemmat olemme yrittäneet huomioida häntä ja hänen rooliaan isosiskona. Vauvaa ihastelemassa käyneet sukulaiset ja kaveritkin huomioivat kauniisti onnitella myös Ellua. Ellusta Veenu on aina ollut "meidän ihana vauva" ja hänellä on kyllä lehmänhermot touhukkaan pikkusiskonsa kanssa: vastapainoksi hänellä kyllä on omat puuhansa, kuten tanhu ja kahdesti viikossa päiväkoti, jonka nyt tämän kevään loppuun lopetimme. Pitäisikin kirjoittaa postaus myös siitä, että miksi.

Kun perheessä on sekä vauva että nelivuotias, tulee päiviin väistämättä hiukan sähläystä, mutta myös paljon vaihtuvaa tekemistä. Äidinkin mieli pysyy suht virkeänä, kun päivissä on puistotreffejä, muskareita, kirjastokäyntejä, maailman pohdiskelua nelivuotiaan kanssa, tapahtumia ja konsertteja, joihin ei pelkän vauvan kanssa tulisi lähdettyä. Veenu osallistuu noihin tekemisiin sitten omalla tavallaan. Tyttöjen päivärytmi on jo pitkään ollut samankaltainen ja nykyään se on melkein identtinen, se helpottaa menemistä ja tulemista. Ellu nukkuu vielä päiväunet ja on aika luksusta, että tytöt ovat jo pitkään nukkuneet keskipäivällä samaan aikaan, yleensä olen nimittäin ottanut itsekin tirsat. Ja jos Ellu ei nukkuisi, niin hän varmasti syventyisi mielellään johonkin dvd:hen tai satucd-levyyn Veenun unien ajaksi, niin äiti saisi torkkua sohvalla tai hoitaa muita hommia.



Eilen kuuntelin pihalla tyttöjen leikkejä. Miten ystävällisesti ja pitkäpinnaisesti Ellu jutteli Veenulle ja piti tätä mukana leikissä, vaikka Veenulla ei tainnut olla hajuakaan, että mitä tässä nyt leikittiin. "Sinä voit tehdä meille soppaa sillä kauhalla, haluaisitko tästä myös kattilan.. Ai tuletko sinä katsomaan minun kakkuani, katso vaan, mutta älä koske, se on leikisti kuuma, otas nyt tästä tämä oma kattilasi". Veenu kujetteli onnessaan ja katseli ihaillen kaikkea, mitä sisko teki. Toistaiseksi heistä on siis toisilleen aika hyvää seuraa, vaikka ikäeroa onkin enemmän kuin se suosittu kaksi vuotta. Ehkä tulevaisuudessa Ellun ollessa esikoululainen Veenu kolmevee on hänestä maailman tylsin ja turhin otus, mutta toivottavasti tytöillä säilyisi yhteisiäkin juttuja ikäerosta huolimatta ja heillä olisi edes joitain yhteisiä juttuja.

On nuo kaksi aika ihania. Koin oloni kovin onnekkaaksi kuunnellessani leikkejä hiekkalaatikolla. Juuri näin tämän pitikin mennä.

Kuvat viikonlopulta. Hiekkalaatikkomme ei ole noin heinittynyt. 

7 kommenttia:

  1. Meillä on lapset 5v6kk & 3,7kk ja ihan pian 1v... Huomasin kolmannen synnyttyä että tuo ikäero onkin ihana kun sitä on vähän enemmän! Keskimmäinen tyttö oli silloin 2v8kk ja niin omatoiminen. Viime kesä oli yllättävän rento ja helppo, meillä on muutenkin kaikki lapset nukkuneet todella hyvin vauvasta saakka...

    SIlloin kun keskimmäinen syntyi, oli esikoinen vasta 1v11kk ja täysin autettava. Motorisesti oli kehittynyt, oppi kävelemään 9,5kk ja puhui jo melkein täydellisesti... Syöminen ja pukeminen tarvitsi kuitenkin erittäin paljon tukea... Silloin oli vielä kaiken lisäksi talvi. Joten nyt viime kesänä olin alitajuntaisesti varautunut pahempaan :D Mutta onneksi meni näin päin...

    Tykkään kyllä muuten tuosta 2v ikäerosta, mutta helpompaahan tämä melkein 3v ikäero on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, puolensa ja puolensa kaikissa ikäeroissa. Meillä lapsiluku jää kahteen joten en nyt pääse vertailemaan :D

      Poista
  2. Kuulostaa teille juuri hyvältä ikäerolta :) Miulla ja miun isosiskolla on 3,5v ikäeroa. Homma toimi sillon vauvaiässä, mutta sen jälkeen ollaan "kohdattu" paremmin vasta aikuisiällä :) Luonnejuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan tuo, että iso tai pieni ikäero ei takaa tai estä sitä, että välit olisivat läheiset. Luonne vsikuttanee eniten.

      Poista
  3. Meidän lapsilla on täsmälleen saman verran ikäeroa eikä homma olisi voinut paremmin toimia! Eikö Arvo Ylppökin joskus sanonut, että kolme vuotta on hyvä ikäero lapsille? Esikoinen ehtii olla rauhassa pieni ja saada huomiota ennen sisaruksen syntymää.
    Ajattelin ihan samaa kun mietin, olenko valmis saamaan toisen lapsen. Tuntui ihan hullulta aloittaa koko rumba alusta juuri, kun arki on alkanut tuntua vähän "helpommalta"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylpön jälkeen tuota asiaa lienee tutkittu uudelleen, kaikenlaisten kehitysteorioiden valossa. Olin raskausaikana luennolla, jossa asiaa sivuttiin. :D Mutta meillä taisivat tähdet olla oikeassa asennossa!

      Poista
  4. Ellu ja Veenu vaikuttavat mainiolta sisarusparilta! Minä taas ajattelen, että tuo reilu 3-vuotta on aika passeli ikäero, mitä olen seurannut sivusta toisten perheitä. Juuri näitä samoja syitä olen miettinyt, mitä sinä tässä kävin läpi. Eikä tulevan sisaruussuhteen kannaltakaan välttämättä ole huono juttu, että toinen on vähän vanhempi. Minun hyvällä ystävälläni on ikäeroa viisi vuotta siskoonsa ja he ovat olleet aina todella läheiset.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!