tiistai 18. heinäkuuta 2017

Tykkimäki


 

Terveiset Tykkimäestä!

Ellun kummitäti vietti syntymäpäiväänsä keväällä ja annoimme hänelle lahjaksi päivän Tykkimäessä: lapsuudesta tuttuja laitteita, huvipuistotunnelmaa ja tietysti mahtavaa seuraa. ;) Ellu talutti kummitädin laitteesta toiseen ja kaksikko onnistui vetämään narunvedosta samat palkinnot: Ellu oli onnesta soikeana, hän kun fanittaa kaikkia kummejaan.



Veenukin vietti iloisena ensimmäistä huvipuistopäiväänsä. Rannekkeella varustetun aikuisen kanssa hän pääsi muutamaan laitteeseen ja viihtyi oikein hyvin. Toisten syödessä hattaraa hän tuijotti meitä sellaisella koiranpentuilmeellä, että maissinaksujen lisäksi annoin Veenullekin pienen palan hattarasta, ja ai että oli herkkua.

Tykkimäessä alle 90 senttiset pääsevät aikuisen kanssa viiteen laitteeseen, jos aikuisella on ranneke. Yli 120 senttisen, mutta alle 140 senttisen kaverin tai sisaruksen kanssa laitevalikoima laajenisi kahdeksaan. Tähän olisi mukava saada hiukan muokkausta: vaikka viisi laitetta olisi Veenulle ihan riittävästi ensi vuonnakin, niin Ellu pääsisi moneen laitteeseen itsekseen tai aikuisen kanssa, mihin Veenu ei pääse, eikä hiukan alle kaksivuotias varmasti jaksa odotella rattaissa siskon huvittelua katsellen kovin monen laitteen ajan. Tykkimäestä löytyy kyllä myös minimaatila ja ulkoleikkipaikka Seikkailumaa, jossa pienemmillekin riittää puuhattavaa isompien pyöriessä laitteissa, jos porukasta vain löytyy useampi aikuinen lasten kanssa huvittelemaan.


 Mutta suosittelemme kyllä Tykkimäkeä päiväkoti- ja alakouluikäisille perheineen! Puisto on siisti ja sievä, ja tekemistä löytyy monenlaista. Aurinkoisenakaan päivänä jonot laitteisiin eivät yleensä ole kovin pitkät ja muutenkin homma toimii. Suosittelemme myös tällaista yhteistä huvipuistopäivää: meitä oli tällä kertaa huvittelemassa neljä aikuista, nelivuotias Ellu ja Veenu-vauva, ja kaikki saivat seuraa niin lastenlaitteisiin kuin niihin hurjimpiinkin vekottimiin. Samalla sai vaihtaa kuulumisia ja Ellu sai viettää tärkeiden aikuistensa kanssa.

Viihdyimme puistossa niin hyvin, että tytöt sammuivat autoon heti istuimiin päästyään. Miekin ilmeisesti pakkailin autoa jonkinlaisessa päiväunimoodissa, koska unohdin järjestelmäkameramme auton katolle. Tajusin tilanteen kotimatkalla, yli 50 kilometrin päässä Tykkimäestä ja itkuhan siinä tuli, kun tajusin kaikki kivan päivän kuvat menetetyiksi. Soitto huvipuistoon ei tuottanut tulosta, mutta valjastin Kouvolassa asuvat ja asuneet ystäväni etsitöihin sosiaalisen median kautta, ja niin kamera löytyikin tien poskesta parin päivän päästä. Käyttökuntoon se ei enää jäänyt, mutta saimme onneksi kuvat takaisin. Ja muistutuksen siitä, että ÄLÄ KOSKAAN MILLOINKAAN LASKE YHTÄÄN MITÄÄN AUTON KATOLLE AAARGH.

Että silleen. Mutta, kamerasta huolimatta, päivä jäi ehdottomasti plussan puolelle.

2 kommenttia:

  1. Ihania kuvia, onneksi sait ne takaisin! Ja tuota sattuu kaikille. Odotan omaa vuoroani ;)

    VastaaPoista
  2. Auts tuo kamera :( Onneksi kuvat kuitenkin säästyi.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!