maanantai 23. lokakuuta 2017

Where there is a will, there is a way


Kolme vuotta sitten teimme perheen kanssa puolukkaretken miulle rakkaisiin maisemiin ja kertoilin siitä täällä blogissakin. Se oli taas yksi kerta, kun pohdin ikuista dilemmaani siitä, kuinka haluan asua kaupungissa ja kuitenkin haikailen maalle. Halusin, että lapseni saisi jonkinlaisen suhteen myös maalaiselämään, mutta halusin säilyttää myös lyhyet työmatkat ja harrastusmahdollisuudet.

2014 

Nyt teimme taas retken tuolle samalle paikalle. Meitä oli kolmen sijaan neljä, ja kävelimme tuonne omalta maalaistaloltamme. Jos joku olisi sanonut kolme vuotta sitten, että parin vuoden päästä meillä on toinen tytär, jonka vauvavuoden aikana ostamme kotikylästäni lähes hylätyn, huonokuntoisen talon, niin olisin varmaan nauranut räkäisesti. Mutta, onneksi uskalsimme ostaa ja kokeilla, miten elämä järjestyisi. Koska kyllähän kaikki aina lopulta järjestyy.

2 kommenttia:

  1. Voi se on kyllä parasta kun uskaltaa ruveta toteuttamaan niitä unelmia. Onneksi olitte rohkeita<3

    VastaaPoista
  2. Teillä on asiat järjestyneet ihanasti! On kyllä upeaa, että saatte yhdistettyä maalais- ja kaupunkilaiselämän.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!