keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Joulukalenteri - kuudes luukku ja hyvää itsenäisyyspäivää!


Suomi on hieno maa. Meillä on uskomaton puhdas luonto, hyvät ja toimivat terveydenhuolto- ja koulujärjestelmät, eläkkeet, lapsilisät ja sosiaalituet. Vaikka valitus näiden kaikkien ja monen muun asian hitaudesta, hankaluudesta tai riittämättömyydestä kuuluu suomalaisen arkeen, niin ovathan ne aivan uskomattoman hienoja asioita.


Pappani oli hyvin isänmaallinen mies. Hän oli sotien aikaan koululainen, joka seurasi ja kuuntelin hyvin tarkkaan maailman tilannetta ja ihmisten kertomuksia. Aikuistuttuaan hän alkoi aktiivisesti kerätä paikallisten tuttaviensa tarinoita sota-ajoista ja ajaa sotaveteraanien ja rintamanaisten asiaa. Erityisesti eläkkeelle jäätyään hän kirjoitti aiheesta paljon ja osallistui vieraana ja puhujana lukemattomiin tilaisuuksiin, koska hän halusi tuoda esille sotaveteraanien ja koko Suomen uhraukset sodan aikana. Hänestä veteraanit ja muut sotaan tavalla tai toisella osallistuneet tarvitsivat kunnollisen kiitoksen, ja se tarkoitti keräyksiä, kuntoutuksia ja kotiin tuotua apua, ja nämä taas tarvitsivat onnistuakseen näkyvyyttä, eivätkä vanhentuneet sodan kokeneet usein lähteneet sitä itse vaatimaan tai edes ajatelleet, että he voisivat olla tällaiseen oikeutettuja. Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä sotaveteraanit eivät olleet kansan puheissa välttämättä mitään sankareita, vaan sotainvalidista saatettiin kommentoida, että mitä piti lähteä sotimaan ja jalkaansa menettämään, oma vika ja sotahullun luonne. Pappa ja muut aktiivit kirjoittivat lehtiin, pitivät puheita ja järjestivät tilaisuuksia ja keräyksiä ja he, joiden ansiosta tämä maa on edelleen itsenäinen, saivat edes pienen kiitoksen tekemästään valtavasta työstä ja arvostuksen, jonka he ansaitsivat.

Pappa olisi ollut Suomen satavuotiasjuhlista kovin innoissaan ja on sääli, ettei hän päässyt näkemään tätä päivää.  Ajattelen häntä kuitenkin aina erityisesti itsenäisyyspäivän alla ja mietin, että vaikka sota oli valtava ponnistus ja uhraus ja säilytti tämän maan itsenäisenä, on sekin tärkeää, miten me täällä nyt rauhan ja itsenäisyyden aikaan elämme. Voimme kateellisina ja peloissamme kyräillä toisiamme, tai sitten voimme yhdessä edistää hyväksi ja tärkeäksi kokemiamme asioita ja edistää rauhaa ja huolenpitoa vihamielisyyden sijaan.


Hyvää ja rauhallista Suomen satavuotispäivää teille kaikille! 

2 kommenttia:

  1. Se on jännää, miten sodan aikaan suhtauduttiin asioihin eri tavalla kuin nykyisin. Isoisäni oli suutari eikä sodan aikaan päässyt rintamalle, koska hänen tehtävänsä oli tehdä sotilaille kenkiä. Se oli silloin suuri häpeä ja siitä ei puhuttu. Mielestäni asiassa ei ole mitään hävettävää, koska eihän sotilaat päässeet sotimaan ilman kenkiä, kaikkia tarvittiin. Isoisäni teki myös aikoinaan muitakin asioita, joita siihen aikaan pidettiin häpeänä, mutta nykypäivänä eivät olisi olleet häpeä ollenkaan. Sydän hänellä oli paikallaan, harmi kun se petti liian aikaisin.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!