maanantai 8. tammikuuta 2018

Tsemppiä


Onpa ollut sellainen alkuvuosi, että huhhuh.

Toivoimme, että vuosi 2018 on vuosi, jolloin teemme sitä, mistä oikeasti nautimme ja toteutamme niitä haaveita, jotka ovat viimeiset vuodet tai ehkä koko elämän odottaneet oikeaa aikaa. Se oikea aikahan on juuri nyt ja elämä on juuri sitä, millaiseksi sen tekee. Aikaa ja energiaa on melkein rajattomasti kun sulkee pois sen, mikä ei tuota iloa, mutta mitä on tehty velvollisuudesta tai vain koska ollaan kilttejä ihmisiä.

Tämä on toisaalta edennyt oikein hyvin. Matkoja on varattuna, kalenteria täytettynä ja jumppia ja jäsenkorjaajia varattuna. Mieli on aika positiivinen : tästä tulee hieno juttu.


Tässä kaiken uudella tavalla ajattelemisen keskellä koimme heti suuren haasteen. Jouduimme yllättäen hyvästelemään toisen koiramme. En halua avata täällä asiaa enempää, mutta uskonette, että asia riipaiseva syvältä. Siinä usko omiin voimavaroihin ja asioiden järjestymiseen oli koetuksella, mutta nyt kun tätä uutta arkea on takana melkein viikko, on kaikki järjestynyt. Uudenlaiseksi, mutta hyväksi. Ikävä on varmasti ikuinen, mutta jokainen päivä on helpompi.

Oman haasteensa on tuonut myös miehen opintojen viimeisteleminen - hän väittelee perjantaina tohtoriksi ja vaikka tämä onkin iloinen asia, josta olen todella ylpeä, niin on tämä stressannutkin. Jo pelkkä väitöskirjaprosessi on rankka väittelijän lisäksi koko perheelle, ja väitökseen ja sen jälkeiseen karonkkaan on liittynyt ties mitä järjesteltävää ja stressattavaa. Mutta nyt pitäisi kaiken olla kunnossa ja odottelemme perjantaita, mieskin, varsin rennoin mielin.


Perjantaina lainasin kyllä kirjastosta Sanna Wikströmin ja Jutta Gustafsbergin kauniin ja lämminhenkisen Tsemppikirjan. Suosittelen lämpimästi, erityisesti, jos elämässä tai omassa asenteessa elämää kohtaan on haasteita.

Että tällaista tänne. Vasta vuoden kahdeksas päivä, ja hiukan hengästyttää!

1 kommentti:

  1. Teillä ei ollu kyllä mikään kevyt vuoden aloitus.. 💔 Onneks aika auttaa monessa asiassa. Mitä stressaaviin asioihin tulee, niin ite huomannu et tekee sen mitä voi, ja mihin ei voi vaikuttaa, laskee irti ja antaa asian mennä omalla painollaan. Lopulta sitä huomaa, että on turhaan stressannu jotakin asiaa ja tehny siitä suuremman kuin mitä on. Monelle on esim. joulu aika stressaavaa aikaa ja oisin halunnu valmistella joulua enemmän. Mut se jäi, silti joulu tuli ja meni ja koristeet jäi laittamatta ja asiat fiilistelemättä. Siltikin joulu tuntui hyvälle, oli meillä sentää ruuat ja mieskin kotona. Ehkä huono esimerkki, mut ymmärtänet, mitä ajan takaa? Asiat tulevat enivei eteen ja menevät, vaikka miten stressaisi. Mut joskus stressi on hyvästä, kunhan se ei kasva liian suureksi ja kuluta voimavaroja sen sijaan, kun antaa niitä.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!