lauantai 17. maaliskuuta 2018

Sairaalassa



Voihan itku. 

Tämä ei ole ollut se helpoin alkuvuosi. Miehen valmistuminen, koiran kuolema, pari viikkoa sitten mammani kuolema ja tietysti perusflunssat ja muut pienet vastoinkäymiset ovat tehneet arjesta aika raskasta välillä. Ja nyt sitten Veenu sai tulehduksen ja joutui sairaalaan - ensimmäinen ajatukseni oikeasti oli, että ei taas, mie en jaksa enkä kestä.

Meidän iloinen ja vauhdikas tyttö muuttui kiukkuiseksi ja lämpö alkoi nousta. Tulehdusarvot koholla, terveyskeskuksesta sairaalaan tutkimuksiin ja saamaan suonensisäistä antibioottia ainakin kahdeksi, ehkä kolmeksi tai vielä enemmäksi päiväksi.


Kaikki ovat olleet todella ystävällisiä ja Veenu syö, juo ja leikkii ihan hyvin sairaudestaan huolimatta, hän on jopa löytänyt kolmesanaiset lauseet: 'Äiti, mennään pois' ja 'Äiti, käsi (s) attuu'... Ei liene ihme, että äitiä on itkettänyt ihan koko ajan. Noh, ehkä tämä tästä, vaihdoimme miehen kanssa sairaalavuoroa joten jospa nukkuisin ensi yön paremmin ja fiiliksetkin paranisivat.

Että tällaista. Saattaa olla vähän hiljaista vähän aikaa, älkää ihmetelkö. 

6 kommenttia:

  1. Oi voi, teillä on kyllä ollut vähän turhan kovan kuuloinen alkuvuosi. Kovasti voimia, ja paranemista! ♥♥

    VastaaPoista
  2. Voi kurjuus! Paranemista pienelle potilaalle ja toivottavasti kevät kääntyisi iloisemmaksi kuin alkuvuosi!

    VastaaPoista
  3. Voi Minna ♡ Ootte ajatuksissa, ei todellakaan helppo vuoden aloitus 💔

    VastaaPoista
  4. Voi ei mikä aloitus tälle vuodelle. 😥
    Toivottavasti kevään mukana tulisi paljon kaikkea ihanaa, vastapainoksi alkuvuodelle.
    Pikaista paranemista pienelle potilaalle ja tsemppejä teille! ❤

    VastaaPoista
  5. Voi ei mikä aloitus tälle vuodelle. 😥
    Toivottavasti kevään mukana tulisi paljon kaikkea ihanaa, vastapainoksi alkuvuodelle.
    Pikaista paranemista pienelle potilaalle ja tsemppejä teille! ❤

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!