lauantai 21. huhtikuuta 2018

Hullu kirjanainen

Ennen lapsia ja opintojani luin valtavan paljon. Yläasteella ja lukiossa kannoin kirjoja kirjastosta kahdella kassilla kotiin luettavaksi ja palasin takaisin seuraavalla viikolla hakemaan uuden satsin. Voi niitä aikoja. Rakastin lukemista ja luin mitä tahansa. Lukemisen ansiosta innostuin kirjoittamaan itsekin: lukion ensimmäisellä kirjoitin pöytälaatikkoon parikin kirjantekelettä ja opintojeni alussa tein pientä lisätienistiä avustamalla erään lehden nuortenpalstalla.



Sitten lähdin opiskelemaan ja luin lähinnä opintoihin liittyviä kirjoja, ja niitähän riitti. Valmistuessani olin haltioitunut: nyt voisin taas lukea muutakin kuin työjuttuja. Ja luinkin, ja ostin valtavasti kirjoja, kaksi kirjakaappia ei riittänyt ja haaveilin omasta kirjastohuoneesta.

Sitten syntyivät lapset ja luin lähinnä Puppea, Maisaa ja Tatua ja Patua. Tunsin välillä itseni tyhmäksi kuin saapas (paino sanoilla 'tunsin' ja 'itseni' , lukemattomuus yleisesti ei ole tyhmää, mutta miun aivotoiminnan se selvästi sai hitaaksi), mutta en jaksanut lukea, koska olin yöheräilyistä niin väsynyt ja muutenkin tahmeasti jumissa vauva-arjessa. Viime vuonna tein sitten uudenvuodenlupauksen lukea enemmän, ja se oli mahtava päätös. Alkukankeuden jälkeen löysin taas rytmin lukemiseen ja ai että, miten antoisaa ja piristävää se onkaan miulle ollut. Tätä mie kaipasin, mie olen Minna, joka lukee paljon ja puhuu mielellään kirjoista.



Tosin yhden muutoksen olen tehnyt. Meillä ei kotona enää ole niin paljon kirjoja. Hyvästelin ison osan kirjoistani, ne, joista en oikein välittänyt ja ne, jotka olivat tärkeitä joskus nuorempana, mutta eivät nyt: löydän ne kyllä uudestaan kirjastosta tai kirppiksiltä, jos haluan nostalgisoida. Samalla myös tytöille ostamani kirjojen määrä on romahtanut: ennen kannoin heille kirjan kotiin harva se viikko, viimeisen vuoden ajan olemme lähinnä myyneet jemmoja pois ja lainanneet uusia. Mahtavan hyvääkään kirjaa ei tarvitse omistaa itse.

Kirjahulluuteen kuuluu myös se, että lähettelen kavereilleni suosituksia hyvistä kirjoista, hehkutan niitä miehelleni ja kannustan muskarin ja tanhun aulassa kanssaäitejä lukemaan jonkun tietyn kirjan, koska se on niiiiiin ihana. Ja siksi haluan hehkuttaa teillekin muutamaa erittäin hyvää, erilaista kirjaa, joihin olen ihastunut tämän kevään tai viime loppuvuoden aikana:

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää
        Jos olisit tässä
        Ole niin kiltti, älä rakasta häntä

Kepeästi kirjoitettuja kirjoja koskettavista ihmiskohtaloista. Huumori kukkii ja välillä saa nauraa ääneen, välillä taas itkeä. Kerro minulle jotain hyvää oli parin vuoden takainen kirjahitti ja siitä on tehty elokuvakin, ja se on ehdottomasti yksi parhaimmista lukemistani kirjoista. Jos olisit tässä on sen jatko-osa, ja kolmas erillinen tarina, joka sijoittuu 1960-luvulle.


Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi, muistiinpanoja masennuksesta
Katri Rauanjoki: Jonain keväänä herään
Tanja Lintula: Huomenna rakastan vähemmän

Olen lukenut viimeisen vuoden aikana valtavasti masennusta käsitteleviä kirjoja. Nämä kolme ovat tehneet suurimman vaikutuksen.

Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa
Annamari Marttinen : Korsetti
Laura Lehtola: Pelkääjän paikalla

Ihmisten välisistä suhteista on aina mielenkiintoista lukea, ja nämä kirjat ahmin vauhdilla. Ensimmäinen pohjautuu kirjailijan omaan kokemukseen, kun aviomies yllättäen ilmoittaakin haluavansa olla nainen. Korsetti taas kertoo miehestä, joka haluaa pukeutua naiseksi ja sitä ympäristön on vaikea sulattaa: kirjaa varten kirjailija haastatteli laajasti transvestiitti Mimmi Makusta.

Pelkääjän paikalla - kirjassa perheen äiti sairastuu ja kuolee. Tapahtumat kuvataan hänen miehensä näkökulmasta ja lukukokemus oli uskomattoman hieno.

Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi
Marie Kondo: Konmari
Mira Ahjoniemi: Loistava järjestys

Nyt hiukan huijasin, Hyvän mielen vaatekaapin luin viime viikolla loppuun, muut olen lukenut jo aiemmin. Mutta nämä ovat loistavia kirjoja! Jos haluat järjestykseen kotisi ja pääsi, ja ostaa ja omistaa vain tavaroita, jotka ilahduttavat siua (pitkään), niin lue nämä. Itselläni Konmariin tutustuminen Veenua odottaessani käynnisti jonkinlaisen muutosprosessin ja sen myötä ajatukseni elämästä, ostamisesta ja omistamisesta ovat muuttuneet lopullisesti, parempaan suuntaan.

Mitä sinä olet lukenut viime aikoina? Haluaisitko suositella miulle jotain kirjaa? 


3 kommenttia:

  1. Minä olen aina ollut huono lukemaan kirjoja, mutta ehkä voisin vielä tykästyä siihen. Kiitos vinkeistä, etenkin nuo masennusta käsittelevät kirjat herättävät mielenkiinnon. Ehkä seuraavalla kirjastokerralla lainaan muutakin kuin vain lastenkirjoja.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Mulla on kyllä niin samat jutut :D Miekin myin suurimman osan kirjoista jossain kohtaa, sitä ennen olin haalinu kauheasti.
    Miulla on säilössä muutama lukioaikainen lukemiskortti, mitä meillä oli käytössä äikän kursseilla. Yhteen olikin silloin ope kirjottanut, että miten voin ehtiä niin paljon! No voin vaan :D

    Teininä saatoin viettää kirjastossa tuntikausia. Se vaan oli ihanaa. Kun osasi kirjaston hyllyjen sisällön niin hyvin ulkoa, että näki heti, jos joku uusi kirja oli tullut sekaan. Ah niitä aikoja ❤

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!