perjantai 27. huhtikuuta 2018

Jatkoa hoitovapaalle

Tässä päivässä on nyt jotain, koska jo viisi ihmistä on tänään kysynyt miulta, milloin aion palata töihin. Ja mikä ilo miulla onkaan ollut vastata, että elokuussa 2019, Veenun täyttäessä kolme.


Ellu oli 1v9kk kun hän aloitti päivähoidon nelipäiväisesti ja mie palasin töihin. Se oli silloin oikea päätös, mutta mietin kyllä koko seuraavan vuoden, että mitä jos jäisinkin vielä hoitovapaalle. Koin, että elämä muuttui kiireiseksi ja vaikka päiväkoti ja työt toivat elämäämme paljon hyvää, niin aika oli kortilla. Karsin omista menoistani ja omasta hyvinvoinnistani, että Ellu saisi rauhallisia koti-iltoja vanhempien kanssa. Tein siis lähinnä töitä ja kotihommia, mikä ei tietenkään ole hyvä, mutta se oli ainoa oikea vaihtoehto _miulle_ siinä kohdassa, jos olen pienen lapsen päiväkotiin laittanut niin sitten olen läsnä hänen vapaa - ajallaan.

Veenu on nyt samanikäinen kuin Ellu aloittaessaan hoidon. Miusta on ihanaa saada hoitaa häntä itse kotona (vaikka miehen kotiintulon lähestyessä vilkuilenkin kelloa noin puolen minuutin välein). On ihanaa, että saan laittaa hänet itse päiväunille kun hän on väsynyt ja hän saa nukkua niin kauan kuin nukuttaa. Hänellä ei ole kiire mihinkään, hän saa kasvaa rauhassa, osallistua kaikkeen mihin haluaa ja olla osallistumatta. Kenelle hän päiväkodissa antaisi kaikki pusut ja jalkahalit, kenen sylissä kävisi kiehnäämässä kymmeniä kertoja päivässä ja ketä auttaisi tohkeissaan tyhjentämään tiskikonetta ja tuomalla kenkiä? Vaikka päivähoito onkin laadukasta ja moni taapero viettää oikein hyvää päiväkotielämää, niin _meistä _ _meidän_ lapselle kotielämä on _tässä kohdassa _ elämää parempi ratkaisu joten me teemme nyt näin.


Ellullahan on päiväkotikokemusta vuoden ja yhdeksän kuukauden iästä nelivuotiaaksi. Viimeisen vuoden hän on käynyt kerhossa ja jatkaa siellä ensi vuonna, mennen tavallaan kotihoidosta eskariin. Uskon, että tämä on hänelle paras mahdollinen ratkaisu, vaikka Ellu itse mutiseekin, että olisi hienoa mennä päiväkotiin, koska silloin hän voisi vilkutella isojen pihalta Veenulle pienten pihalle.. ;)

Taloudellinen katastrofihan tämä tietysti melkein on, ja välillä kaipaan kieltämättä työkavereitani ja työtäni, mutta pitää tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta. Ja tämä tuntuu.

7 kommenttia:

  1. Kuulostaa kertakaikkiaan hienolta päätökseltä. Lapsella voi olla tietenkin hyvä lapsuus monella tavalla päiväkodissa tai ilman, mutta jotenkin tämä kuulostaa aivan ihanalta.


    Vakkari

    VastaaPoista
  2. Varmasti oikea päätös teille! Ihana fiilis välittyi tästä postauksesta ja päätöksestä sen takana! Kyllä töitä sitten ehtii ja toisaalta sinun (ja minunkin) alalla myös kotivuosista saa arvokasta kokemusta.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa ihanalta, teille oikealta ratkaisulta! ❤
    Sitä omaa sisäistä ääntä, joka kertoo mikä tuntuu oikealta, on hyvä kuunnella.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Voin hyvin uskoa, että tuo päätös on varmasti ollut teille kaikille se oikea. Kyllä mäkin päivittäin ajattelen miten ihana on, kun saa itse sylitellä omia lapsia pitkin päivää ja just laittaa nukkumaan.
    Ihania kotipäiviä teille<3

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!