keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Lähiseudun ihmeelliset maisemat: Ruokolahti, Puumala, Punkaharju


Kävimme eilen pienellä kotiseutuajelulla, eli teimme kierroksen Imatra - Ruokolahti - Puumala - Savonlinna- Punkaharju - Imatra. Mahtavan upeita maisemia ja kilometrikaupalla Saimaan rantoja!


Ensimmäiseksi pysähdyimme Kummakivellä Ruokolahdella. Olin jo pitkään halunnut nähdä tuon kieltämättä kummallisen, seitsenmetrisen siirtolohkareen, joka koreilee toisen kiven päällä. Jää kuljetti kiven paikoilleen 10 000-12 000  vuotta sitten.

Kivi oli oikein hieno, ja lapsistakin kumma! Auto jätettiin metsätien päähän ja siitä käveltiin puolisen kilometriä metsäpolkuja kivelle, joten kyseessä oli kiva pieni retki. Kiveä pääsi tutkimaan ympäriltä ja alta ja Ellusta selitykset jääkaudesta ja liikkuvista kivistä olivat huimia.

Todellinen luonnonihme, kannattaa poiketa, vaikkei kivi ihan valtaväylän varressa olekaan.


Ruokolahdella jatkoimme Puumalaan, jonne johtava silta on nähtävyys itsessään. Sillalta pääsee katselemaan näkymiä näköalahissillä sillan juuresta. Me kävimme ostamassa eväsretkieväät kaupasta (myöskin sillan juuressa) ja teimme retken (sillan juuressa) olevalle kahluualtaalle. Vieressä on myös todella kiva leikkipuisto.


Kiitos kesäasukkaiden, pienessä Puumalassa on paljon ihania pieniä kauppoja vaatekaupoista halpahalleihin, joihin kannattaa kurkistaa. Myös ravintoloita löytyy useammanlaisia, aiempien vierailujen perusteella voin suositella ravintola Satamaa (siinä sillan juuressa).

Veenun nukkuessa päiväunia ajelimme Puumalasta Savonlinnaan. Hienoja maisemia löytyy tältäkin väliltä! Savonlinnassa kävimme sitten Pikku Kakkosen puistossa (joka on kyllä kiva puisto, mutta Pikku Kakkosen hahmoja siellä ei yhtä palikkatornia lukuunottamatta muuten sitten ole, kannattaa kertoa porukan lapsille etukäteen, t. Nim. Kokemusta on) ja torikahvilassa syömässä jäätelöä ja lörtsyjä. Pikku Kakkosen puiston vieressä on muuten ihanan näköinen pieni uimaranta!


Savonlinna oli kyllä kaunis, Ellun mielestä melkein kuin Porvoo. Olavinlinnassa emme käyneet, mutta pidämme sen mielessä kunhan tytöt vähän kasvavat ja jaksavat kiinnostua linnassa muustakin kuin prinsessojen etsinnästä.

Kotiinpäin palailimme Punkaharjun harjua myöten, joka on kyllä Suomen kaunein tie. Ellu ei ymmärtänyt, miksi olemme niin innoissamme sillasta, jolla kasvaa puita, joten vaati pientä pysähdystä ja selitystä, että tämä ei ole silta vaan luonnonmuodostelma.


Punkaharjulla sijaitsee myös metsämuseo Lusto, joka on todella kiva. Kävimme siellä pari vuotta sitten. Puhuimmekin jo, että teemme uuden reissun syksyllä ja pysähdymme paluumatkalla taas Parikkalan Patsaspuistossa, jonka ohitse ajellaan jos matka jatkuu Imatran suuntaan. Nyt ajeltiin vain ohi ja kaasuteltiin Imatralle syömään ennen kotiinpaluuta.

Reissu oli tosi ihana ja virkistävä yhden päivän reissu, pienestä lapsiperhäsläyksestä huolimatta, joka taitaa kyllä kuulua asiaan:


1 kommentti:

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!