torstai 19. heinäkuuta 2018

Parikkalan patsaspuisto (vol2)


Neljä vuotta sitten kävimme hämmentymässä ja ihastumassa Parikkalan patsaspuistossa, Veijo Rönkkösen kotipihalleen luomassa ITE-taiteen paratiisissa. Omakotitalon piha on täynnä Rönkkösen mielikuvituksellisia patsaita, salaperäisiä polkuja ja runsasta kasvillisuutta. Rönkkönen itse kuoli 2010, mutta hän päästi eläessään vieraat tutkimaan uskomatonta pihamaataan ja siellä voi edelleen vierailla vuorokauden ympäri.

Nyt paluuvisiitillämme puisto oli entistä hienompi: kasvit olivat entuudestaan kasvaneet ja luonto oli ottanut patsaat omikseen, sammal kasvoi ja ampiaiset olivat tehneet pesänsä yhden patsaan suuhun. Puiston kannatusyhdistys oli avannut puistoon pienen puodin: tuotteiden myynnillä ja sisäänpääsymaksuilla katetaan puiston ylläpitokustannuksia. Lisäksi puistoa voisi tukea lunastamalla itselleen kahdeksi vuodeksi nimikkopatsaan!


Puistossa voi tutustua Veijo Rönkkösestä kertovaan näyttelyyn, jossa kerrotaan miehen elämästä ja persoonasta ja teosten tekniikasta. Lisävalaistusta saa esimerkiksi Veli Granön kirjoittamasta kirjasta Veijo Rönkkösen todellinen elämä, jota voin kyllä suositella. Kirjassa esitetään teoria, että seuraa vältellyt Rönkkönen toisaalta tunsi halua ja kiinnostusta tavata ihmisiä ja nähdä maailmaa, mutta koska hän ei rohjennut lähteä maailmalle, kutsui hän maailman luokseen valmistamalla patsaitaan ja asettamalla niitä tieltä hyvin näkyville paikoille. Eläissään hän tarkkaili pihallaan vierailijoita ja toivoi heiltä nimiä vieraskirjaansa, mutta halusi säilyttää ihmeellisen puutarhansa yksityispihana eikä suuremmin seurustellut vieraittensa kanssa.


Neljä vuotta sitten mietimme miehen kanssa ankarasti syytä sille, miksi joku rakentaa maanisen olosesti patsaita pihalleen. Ellu suhtautui asiaan rennosti : 'nämä ovat olleet siitä taiteilijasta hienoja  se on tykännyt näistä ja tehnyt niitä siksi'. Samaan tapaanhan lapset piirtelevät, muovailevat, askartelevat ja ovat luovia - aikuisille sellainen rentous luomisessa on hankalaa, me yritämme helposti tehdä jotain tarpeellista, muiden(kin) silmissä hienoa ja erikoista.


Parikkalan patsaspuisto on niin Suomen kuin maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen ITE-taidekohde. Suosittelemme ehdottomasti vierailemaan, vaikka yleensä ei olisikaan taiteen ystävä tai 'ei ymmärtäisi mitään taiteesta'. Tämä herättää varmasti tunteita ja ajatuksia.


Ps. Neljän vuoden takainen kirjoitukseni patsaspuistovisiitistä löytyy täältä 

2 kommenttia:

  1. Oho, tuo on ainakin erilainen kohde lapsien kanssa käydä!
    me käytiin kerran jossain taidenäyttelyssä lasten kanssa ja se meni just noin, että me Mikon kanssa ajateltiin jotenkin tosi vaikeasti kaikkea ja lapset vaan tuumas, että se nyt vaan on tuollainen.

    VastaaPoista
  2. Jännä paikka! Juuri tuo kasvillisuuden lisääntyminen saa varmasti paikasta vielä jännittävämmän ja mielenkiintoisemman.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!