torstai 20. helmikuuta 2020

(Meille) uusia huonekaluja

Olen viime aikoina tehnyt sisustuslöytöjä Torissa. Olen ostanut rahin ja uudet yöpöydät. Innoissani olen esitellyt niitä miehelle ennen lopullista ostopäätöstä ja saanut kannustavan kommentin:

Öö. Jos teet sitten tuolle jotakin? 

Kun sitten olen laittanut viestiä myyjille, on kummallakin kerralla vastassa ollut pieni hämmästys.

Oletko nyt ihan varma, että haluat ostaa tämän?

Sanoin kyllä miehelle, että teet varmasti oharit. Epäilin, että ei tätä oikeasti kukaan halua ostaa.

Kun olin saanut nojatuolin verhoiltua, aloin etsiskellä sille kaveriksi rahia. Takan ääressä istuskellessa on mukava saada nostaa jalat ylös ja tähän asti olemme raahanneet sitä varten takan eteen myös jonkin ruokapöydän tuolin. Löysin Torista sopivan kokoisen 1960-luvun rahin (1950-lukulaiset tuntuvat olevan kiven alla, silloin ei kai ollut aikaa nostella jalkoja ylös..).



En ole käynyt mitään verhoilukursseja (haluaisin kyllä mennä), mutta yksinkertaisten huonekalujen verhoilu on helppoa ja nopeaa jos omistaa niittipyssyn ja mielellään myös ompelukoneen. Tärkeintä on mittailla kankaat huolella, ennen kuin alkaa töihin, ettei tule ikäviä yllätyksiä ja ettei kangasta tarvitse vetää äärimmilleen, koska sitä onkin hitusen liian vähän.


Alkuperäinenkin verhoilu oli aika symppis, mutta pakko se oli purkaa pois. Halusin nimittäin poistaa jakkarasta nämä 60 vuotta vanhat pehmusteet, yh. Tein uudet pehmusteet meiltä entuudestaan löytyvästä pehmustuskankaasta (termit hallussa). Sitten vain oikean kokoisten kangaspalojen leikkaus kanteen ja alaosaan ja niittipyssy töihin. Ammattilaisverhoilijat eivät todellakaan toimi näin, mutta miulle riittää näin kotioloissa vähän heikompikin työn laatu, kunhan lopputulos on suht siisti ja kestävä.

Verhoilun jälkeen öljysin rahin hiukan kuluneet jalat parafiiniöljyllä. Tietysti tämä olisi kannattanut tehdä ennen verhoilua, mutta en onneksi tällä kertaa sotkenut.


Laitoin instaan kuvia Tori-löydöistäni. Rahi oli monen mielestä hieno löytö ennen uudelleenverhoiluakin, mutta yöpöytien kuvaan taisin saada vain pari huutonauruhymiötä. :D Kyseessä ovat Iskun 1970-luvulla valmistamat puiset työpöydät.


Miulle tärkeintä näissä yöpöydissä oli se, että ne ovat puuta ja että niissä on hyvin liukuva laatikko. Myös mitat olivat meille hyvät. Hioin pöydät kauttaaltaan ja maalasin ne sitten Helmi 10 - kalustemaalilla, joka on lähes kalkkimaalimaisen mattapintainen, mutta kuitenkin huomattavasti kalkkimaalia kestävämpi. Maalasin kaksi kerrosta pohjamaalin  päälle, sävy oli Tikkurilan Graniitti.


Maali toimi erittäin hyvin ja lopputuloksesta tuli todella siisti ja tasainen. Tästä lienee kiittäminen osaltaan myös hyvää pensseliä: yleensä olen maalannut sellaisella pensselillä, joka on jostain neljän pensselin halpissetistä sattunut jäämään yli, mutta nyt investoin kymmenen euron Anza-pensseliin ja olin todella tyytyväinen. Olen edelleen sitä mieltä, että on aika sama, millaisella pensselillä vaikka aitaansa maalaa, mutta huonekalujen maalauksessa taidan siirtyä käyttämään vain näitä. Helmi on vesiohenteinen maali joten pensselin pesu kävi helposti, joten meillä lienee tämänkin pensselin kanssa edessämme monia mukavia maalaushetkiä.


Yöpöytien väri oli helppo päättää, harmaata tietenkin. Halusimme suht saman värin kuin sängyssä nykyään: sänkykin tosin pääsee pensselin alle ensi kesänä, se on maalattu kalkkimaalilla ja maali ei kestä päädyssä. Tikkurilan Graniitti -sävy on hiukan tummempi kuin Jean d'Arc -kalkkimaalisarjan sävy Stone Grey, joka on miusta kaikista harmaan sävyistä kaunein. (Enpä muuten osannut odottaa aloittaessani tämän blogin vuonna 2011, että olisin vielä yhdeksän vuotta myöhemmin innoissani harmaasta!) 

Uusien vedinten valinta ei ollut ihan niin helppoa, mies halusi mustat perusnupit ja mie jotain erilaista. Mie olisin halunnut kuppivetimet, mutta ne eivät olisi mahtuneet paikalleen nätisti. Täällä Lappeenrannassa toimii onneksi K&K - Wanhan ajan sisustusliike ja sieltä löytyivät meitä molempia miellyttävät vetimet, mustat, mutta kuitenkin vähän erilaiset.



Mutta nyt meillä on uudet yöpöydät, joiden laatikot liikkuvat (eli huima parannus edellisiin), ja rahi, jolle nostaa jalat. Raheista maksoin 15 euroa, ja sen verhoilu ei maksanut oikeastaan mitään, koska käytin nojatuolin verhoilusta jääneitä kangaspaloja ja aiemmasta projektista jäänyttä pehmustuskangasta. Niittipyssyn niitit ovat aika halpoja. Yöpöydät maksoivat yhteensä 20 euroa, maali muistaakseni 38 euroa ja sitä jäi yli puolet, jonka voin kesällä hyödyntää sängyn maalauksessa, vetimet maksoivat yhteensä kympin ja pensseli kympin. Yhteensä kolme juuri meille passelisti sopivaa huonekalua alle satasella, ja miulle muutama mukava tunti niiden kanssa puuhastellessa.

Millaisia projekteja siulla on ollut viime aikoina?




1 kommentti:

  1. Ihan tosi hienot lopputulokset! Minä kyllä ihailen tuota verhoilua, se tuntuu minusta ihan käsittämättömältä. Ja yöpöytien muodonmuutos on myös huippu, miten hyvin ne sopivatkaan teidän sänkyynne.

    Minulla odottavat kunnostusta pari aurinkotuolia kesän varalle. Alan hioa niitä varmaan sitten kun ilmat lämpenevät keväisiksi.

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!