maanantai 11. marraskuuta 2019

Rohkeat nykyisät


Eilen vietettiin isänpäivää. Olimme kotona käyden vain kävelyllä, hemmottelimme isää runsaalla aamiaisella ja pienillä lahjoilla. Niin ja söimme paljon kinkkua, jota mies oli toivonut isänpäivän ateriaksi.

Juttelimme miehen kanssa isyydestä lasten mentyä nukkumaan. Aina aiemmin olemme olleet sitä mieltä, että on helpompaa olla isä kuin äiti (mitenkään isiä väheksymättä, ja tämä lopputulema on meillä aiemmin johtunut pienistä lapsista), mutta nyt olimme yhtä mieltä siitä, että ihan yhtä rankkaa hommaa on kumpikin. Tilanteeseen vaikuttaa meillä tietysti se, että mie palasin elokuussa töihin ja kuviot perheessämme muuttuivat - ja lapset tietysti kasvavat joka vuosi. Miehelle lankesi paljon enemmän kotiin ja lapsiin liittyviä hommia kuin aiemmin, sekä tietysti entiset työhommat jne päälle.

Vitsailen joskus, että miekin haluaisin olla isä. Lukisin lehteä omassa rauhassani ja puoliso tiuskisi lapsille, että nyt hiljaa, isi lukee lehteä.  Ruoka ilmestyisi valmiina pöytään, kävisin poikien saunailloissa ja kun olisi aika lähteä reissuun tai järjestää juhlat, ilmestyisin vain H-hetkellä paikalle keskelle puolisoni tekemiä järjestelyjä. Miestä nauratti, että ehkä homma oli sellaista muutamia kymmeniä vuosia sitten, mutta isyys on nykyään erilaista. Ollaan enemmän läsnä ja kiinnostuneita, ja jaetaan alusta asti vastuuta äidin kanssa ihan eri tavalla kuin vaikkapa meidän omassa lapsuudessamme.

Isänpäivä oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa virallinen liputuspäivä. Ja se on hieno asia: isyys on muuttunut valtavasti jo ihan viimeisen kymmenen vuoden aikana, puhumattakaan vaikka kolmesta- tai neljästäkymmenestä vuodesta. Isiin kohdistuu valtavasti erilaisia odotuksia ja he kohtaavat suuria haasteita yhdistää työelämä ja vanhemmuus.

Vakavasti ajatellen en ehkä haluaisi olla nykypäivän isä: omalla naisvaltaisella alallani on jo pitkät perinteet ja hyvät käytännöt perheen ja työn yhdistämiseen, kun miehen perinteisesti miesvaltaisella työpaikalla niitä vasta luodaan. Kaikki kunnia siis tämän ajan isille, jotka jäävät isyyslomille, vanhempain- ja hoitovapaille, lyhentävät työviikkojaan, käyttävät liukumia lastensa takia ja jäävät kotiin hoitamaan sairasta lasta, vaikka sitä joskus katsottaisiin karsaasti. He pomppivat pupuina taaperojumpassa, menevät vauvamuskariin, juovat mehua prinsessasynttäreillä, vievät lapset uimahalliin ja hiihtämään ja istuvat päiväkotien ja koulujen vanhempainilloissa. Eikä siihen kannata mennä sanomaan, että "no niinhän niiden pitääkin tehdä, koska tasa-arvoinen vanhemmuus" - ei aina ole helppoa tehdä asioita, joita moni ystävä ei tee tai joita oma isä tai pappa ei koskaan tehnyt.

Hyvin te vedätte, isät!

Toivottavasti teillä oli hyvä isänpäivä!

sunnuntai 3. marraskuuta 2019

Kymmenen asiaa, joista pidän

Sain kaverilta Facebookissa haasteen esitellä kuvin kymmenen asiaa, joista pidän, eikä siis tosiaan ihmisiä eikä eläimiä. Ensimmäisenä lätkäisin esille kuvan, jossa yhdistyivät suklaa ja joulu, mutta pohdinta meni myös syvällisemmäksi. Kevyenä heitetty haaste oli yllättävän voimaannuttava, kun mietin, että mistä mie ihan oikeasti pidän. 

Päätin kopioida pohdintani Facebookissa tännekin:


1. Joulu ja suklaa, näppärästi samassa kuvassa. (Ja tämä Maraboun joulupiparisuklaa oli kyllä tosi hyvää!)


2. Meidän kodista! Täydellisessä maailmassa rajattomalla budjetilla meillä olisi tosi erilainen talo, mutta tämä on ihan mahtava lasten kanssa, erityisesti sijainti. Metsiä lähellä (yksi ihan tontissa kiinni), kavereita lähellä, 300 metriä eskariin/kouluun/päiväkotiin ja kauppaan ja miun ja miehen työpaikoille pyöräilymatka.


3. Juhlista ja erityisesti niiden koristeiden suunnittelusta


4.  Tykkään työstäni varhaiskasvatuksen opettajana, yksikään päivä ei ole samanlainen, koko ajan saa ja pitää kehittyä ja jokaisena päivänä oppii jotain uutta.


5. Kirjat! Ja nimenomaan kirjat, sähköisissä kirjoissa ei ole yhtään samaa fiilistä ja äänikirjat eivät vain ole miun juttu. Ostan kirjoja nykyään äärettömän harvoin, onnea on kirjasto!



6. Tykkään kaikenlaisista itse tekemisestä, viimeksi tein tuon kangastaulun. Pidän myös kipsinauhatöistä, betonista, korttiaskarteluista ja huonekalujen tuunailusta ja kaikenlaisten uusien juttujen kokeilusta. Nykyään tässä tosin on se ongelma, että olen konmarittaja ja wannabe- zero waste -tyyppi, eli ei tunnu hyvältä tehdä askarteluja tai maalailla huonekaluja ihan vain tekemisen ilosta tietämättä, onko tavaralla oikeasti jokin käyttötarkoitus. Mutta silloin kun pääsee tekemään jotain, niin se on ihanaa!



7. Tykkään joogasta, uinnista ja kevyistä ryhmäliikuntatunneista. Ilman näitä menen ihan jumiin ja sitten särkee päätä.


8. Kukkapenkit! Kun aikoinaan ostettiin tämä talo, saatiin läntti tasaista nurmikkoa ja kolme jäniksen syömää tuurenpihlajaa. Siitä sit pikkuhiljaa! Tavoitteena on, että keväästä syksyyn joka puolella pihaa olisi jotain väriä. Mutta haluan kuitenkin rentoutua enkä stressaantua pihalla: kitken ja haravoin jos viitsin, yleensä en viitsi.


9. Matkustaminen! On ihanaa nähdä uusia paikkoja. Viime vuosina olen tykännyt erityisesti kotimaanmatkailusta. Ja tärkeintä on matkalle lähtö, ei niinkään se, miten kauas lähdetään: tänä vuonna ollaan vietetty tosi kivoja lomia mm. Rauhassa ja Lahdessa.

(Kuvan vesiputous löytyy Turkin Antalyasta)


10. Olipa hankala keksiä viimeinen, kun innokkaana menin laittamaan suklaan ja joulun heti ekaan ja samaan päivään. :D Mutta tykkään oppia uutta, erityisesti miua ovat viime aikoina kiinnostaneet tavarataidot, rahataidot ja nämä puoleen väliin ehtineet Nepsy-opinnot , ensi vuonna voin toivottavasti mainita olevani Nepsy-valmentaja! Nyt oli taas lähijakso, ja tämä on kyllä ollut äärettömän hyvä ja antoisa koulutus, joka vastaa mahtavasti tämän hetken haasteisiin. Suosittelen, jos jollekulle joskus tarjoutuu mahdollisuus!


------

Tämä haaste oli tosiaan kiva, sai oikeasti pohtia omia tärkeitä juttujaan. Miulla nämä eivät nyt olleet missään tärkeysjärjestyksessä vaan tulivat esitellyksi siinä tahdissa, kuin ne juolahtivat mieleen tai tulivat elämässä vastaan. Näihin on ehkä jossain elämän haastavammassa hetkessä hyvä palata ja muistuttaa itseä siitä, että mistäs mie nyt olenkaan tykännyt. 

Millaisista asioista sie pidät, jos ne eivät saa olla ihmisiä tai eläimiä? 

maanantai 28. lokakuuta 2019

Töissä neljä päivää viikossa - fiilikset osittaisesta hoitovapaasta


Kun töihin palaaminen alkoi häämöttää kalenterissa, miulle oli selvää, että en halua palata heti töihin sataprosenttisesti. Teemme miehen kanssa molemmat päivätyötä arkisin ja päiväkodissa olo viitenä päivänä viikossa 6,5-8 tunti kerrallaan tuntui miusta vähän turhan rajulta ajatukselta Veenulle. Mietin myös omaani ja miehen jaksamista, ja Ellu-eskarilaistakaan ei ainakaan haittaisi tehdä hiukan lyhyempää päivää eskarissa silloin tällöin.

Lakihan antaa oikeuden lyhentää työviikkoa jos perheessä on alle kouluikäinen lapsi, tai eka- tai tokaluokkalainen. Yleensä puhutaan vain alle kolmivuotiaiden osittaisesta hoitovapaasta, koska sitä käytetään eniten. Siihen saa Kelasta pientä tukea, joustavaa hoitorahaa. Samoin työviikkoaan eka- tai tokaluokkalaisen vuoksi lyhentävät vanhempi voi saada osittaista hoitorahaa. Työviikkoaan on kuitenkin lakisääteinen oikeus lyhentää 3-6 -vuotiaankin lapsen kanssa, siihen ei vain saa tukia.

Lomat kertyvät ja kuluvat osittaisella hoitovapaalla normaalisti (tosin loma-ajan palkkakaan ei sitten luonnollisesti ole 100 prosentin palkka), samoin muut etuudet.

Itse halusin tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Puhuin asiasta esimieheni kanssa ja perustelin, miksi miulle ja miun työhöni nelipäiväinen viikko toimisi kuusituntista päivää paremmin. Esimiehelläni ei ollut tähän mitään vastaansanomista, mutta mikäli työntekijä ja -antaja eivät pääse sopimukseen siitä, lyhennetäänkö työaikaa kuuteen tuntiin päivässä vai neljään päivään viikossa, lyhennetään se kuuteen tuntiin.

Hoitovapaapäiväni on maanantai ja siihen on työpaikalla palkattu sijainen. Edellisellä osittaisen hoitovapaan pätkälläni olin vapaalla perjantaisin, ja silloin miulla ei yleensä ollut sijaista, mutta sille ei sinä vuonna perjantaisin ollut tarvettakaan.
Olen myös itse tehnyt nelipäiväistä työviikkoa silloin, kun Ellu oli alle kolmevuotias ja se paransi valtavasti Ellun jaksamista ja vähensi esimerkiksi sairasteluja. Vapaapäivänä ehtii myös tehdä paljon kaikenlaista, niin kotitöitä kuin vapaa-ajan juttujakin, ja esimerkiksi neuvolat, hammashoitajat ja auton huollot jne on helppo buukata hoitovapaapäivälle. Ja ennen kaikkea saa vain olla lapsen kanssa, tehdä jotain kivaa tai olla tekemättä mitään. 



Veenulle ylimääräinen vapaapäivä viikossa on ollut tarpeellinen. Hän nukkuu päiväkodissa liian vähäiset päiväunet ja univelkoja saa sitten paikattua kolmipäiväisenä viikonloppuna. Ja hänestä on selvästi kiva saada olla kotona, vaikka hän aamuisin lähteekin mielellään päiväkotiin. Ellu puolestaan on miun hoitovapaapäivisin "pelkkä eskari" eli hän saa kulkea itse esikouluun ja sieltä pois. Olin tästä tietoinen, mutta en etukäteen tajunnut, miten mahtava tilaisuus tämä on ollut myös harjoitella tulevaa koulumatkaa ja itsenäisesti kulkemista. Yksi stressi hoidettu pois ensi vuodelta, kun koulu alkaa!

Itse olen nauttinut suuresti yhdestä kiireettömästä päivästä lisää. Palkastakin toki leikkautui viidesosa tämän ratkaisun myötä, mutta toisaalta myös veroprosenttini aleni ja Veenulle riitti vähempi määrä hoitotunteja, joten saimme hiukan alhaisemman päivähoitomaksun. Tämä ratkaisu ei siis tule älyttömän kalliiksi (ainakaan miun palkalla). Hoitovapaa on varmasti lisännyt jaksamistani töissä ja lisäopinnoissa. Töissä olen saanut ratkaisusta aika vähän palautetta, mutta totuuden nimissä hiukan myös negatiivista, kun olen "niin paljon poissa". En kuitenkaan jaksa ottaa tästä itseeni, koska faktahan on, että olen pois neljä päivää kuukaudessa: saman verran ja enemmänkin voisin olla, jos lapsi saisi puolikuntoisena päiväkodissa kaikki taudit ja tartuttaisi ne sitten miuhun. Ja kun itse faktana tiedän, että työni jälki on korkeintaan parantanut osittaisen hoitovapaan takia (koska energinen työntekijä, jonka ei töissä tarvitse murehtia kotiasioita ja päinvastoin, nyt vaan on parempi työntekijä), en ole ottanut paria negatiivista kommenttia kovinkaan vakavasti. Paljon enemmän olen saanut positiivista palautetta, en ehkä hoitovapaasta, mutta siitä huolimatta.

Suosittelen tätä ratkaisua kyllä edelleenkin kaikille. Työt tulevat hyvin tehdyksi kuudessa tunnissa / neljässä päivässä kun työtään vain suunnittelee, ja lapselle rentoa vapaa-aikaa vanhemman kanssa ei korvaa mikään.

Oletko tehnyt lyhennettyä työaikaa lasten hoidon vuoksi?


perjantai 25. lokakuuta 2019

Halloweenit vähän etukäteen



Suurinpiirtein kesäloman viimeisenä päivänä  kuului kysymys, että milloin on Halloween. Ilmeisesti lapset tarvitsevat säännöllisesti jotkin juhlat hilluttaviksi, tai tulee vieroitusoireita? Keväälle sattuu aika monet kavereiden synttärit, Ellun synttärit, vappu, pääsiäinen, laskiainen, äitienpäivä ja ystävänpäivä (ja naistenpäivä, jota viime vuonna meilläkin juhlittiin), mutta syksyllä on kyllä paljon hiljaisempaa. Se taisi olla syy siihen, miksi vuosia sitten alettiin ystävän kanssa haaveilla kaveriporukan yhteisistä Halloween-juhlista.


Tarjottavat ilmestyivät taas nyyttärimeiningillä, me tarjosimme ranskalaisia, lihapullia ja muutamia erilaisia kasviksia sekä Verisen käden boolia, vieraat toivat muumiolihapiirakkaa, voileipäkakkua, hedelmiä, karkkia ja haamupätkiskakkua.

Juhlakoristeet olivat suht identtiset viime vuoden koristeiden kanssa, olin jemmannut ne ja nostelin nyt vain uudestaan esille. Jopa servetit olivat samoja kuin viime vuonna, koska niitä oli sattunut jäämään. :D Tigerista ostin muovisen kestokurpitsan, koska kyllähän juhlissa nyt kurpitsa pitää olla.


Ohjelmana lapsille oli tänä vuonna Halloween-bingo (meiltä kotoa piti bongata tietyt Halloween-jutut) ja Myrkkykarkki -leikki, joka on ollut jo useammissa juhlissa , mutta oli taas kerran meidän lasten toiveissa ja sopiihan se hyvin vauhdikkaan juhlakansan hetkelliseen pysäyttämiseen. Muuten lapset (10+ 1 maailman suloisin kurpitsavauva) keksivät (välillä kovin vauhdikkaat) leikit ja puuhat itse, meillä olisi kyllä miehen kanssa ollut vielä yksi juttu takataskussa, mutta mitäpä sitä leikkejä keskeyttämään.


Vietimme tänä vuonna vieraiden toiveesta juhlat paljon aikaisemmin kuin oikea Halloween on, oikeastihan se olisi vasta torstaina 31.10. Mutta syysloma tarjosi hyvän mahdollisuuden juhlien järjestämiseen, joten ei kai se ole niin tarkkaa. Ellu kyllä ehdotti, että tässähän olisi hieno mahdollisuus pitää "toiset, vaikka pienemmät, juhlat" varsinaisena Halloweenina, mutta ehkäpä yksi kurpitsajuhlarutistus vuodessa riittää!


torstai 17. lokakuuta 2019

Äiti, eikö me oikeesti tehdä mitään syyslomalla?


Päätimme vielä tänä vuonna ottaa ilon irti ja vietimme (puolet lasten) syyslomasta jo ennen kuin täällä meillä vietettiin syyslomaa. Veenu vietti miehen kanssa pari päivää kotona ja Ellu oli "pelkkä eskari" mikä tarkoitti sitä, että hän sai kävellä itse eskariin ja sieltä pois. Parina miun hoitovapaapäivänä tätä on harjoiteltu toiseen suuntaan, nyt hän sai mennä kummankin matkan itsekseen. Matka ei ole pitkä, mutta vanhemmalle tämä on kyllä ollut jännää.

Viikonloppuna kävimme myös Heurekassa katsomassa dinosauruksia ja risteilemässä Tukholmassa - Veenu on puoli vuotta puhunut reissusta "viikinkikissalaivalle" ja Ellu halusi palata Junibackeniin muutaman vuoden tauon jälkeen, ja Vikingillä se kyllä on niin näppärää kun pienellä kaupunkilaivalla pääsee terminaalilta Junibackenin naapuriin.


Junibackenissa oli nyt iso osasto Barbro Lindgrenin töistä, ja vaikka siellä olikin ihan hauska leikkiä, ei se oikein kiinnostanut lapsia (olin yrittänyt ennakoida ja lainasin kirjastosta Lindgrenin kirjoja, mutta maailma ei nyt kuitenkaan ihan ehtinyt aueta). Peppi Pitkätossun talo ja Satutori tuttuine hahmoineen olivat kaikista ihanat, samoin Satujuna, vaikkakin se loppuvaiheessa jännitti Veenua aika lailla. Kahvitauon kera saimme aikaa huomaamatta menemään pari tuntia ja sitten pitikin lähteä kävelemään keskustan ja vanhan kaupungin läpi kohti laivaa. 


Oli mukava reissata Vikingillä pitkästä aikaa, ruoka oli äärettömän hyvää buffetissa ja lapsille oli mukavasti ohjelmaa. Veenu oli odottanut erityisesti Ville Vikingin näkemistä ja siihen tarjoutui tilaisuus useamman kerran.

Oikein onnistunut reissu siis!

Täällä vietetään syyslomaa ensi viikolla. Tytöillä on kolme lomapäivää ja kahtena he menevät päiväkotiin. Ellu tiedusteli, minne menemme syyslomalla ja kun kerroin, että myös päiväkotiin enkä muutenkaan ole suunnitellut mitään reissuja, hän oli järkyttyneenä näköinen. "Eikö me oikeasti tehdä mitään syyslomalla?" No, eiköhän ne tehdä: vietetään Halloween-juhlat , ehkä treffataan kavereita, mennään kaupungille lounaalle, uimaankin voisi mennä ja niin edespäin. Miusta on kuitenkin itsekkäästi aika kiva viettää pari lomapäivääni ihan ilman suureellisia suunnitelmia!


lauantai 12. lokakuuta 2019

Minimalismihaaste : hyvästi 465 tavaraa

Kerroinkin aiemmin, että osallistuin minimalismihaasteeseen. Haasteessa poistetaan kotoa joka päivä kalenteripäivän mukainen määrä tavaroita, ensimmäisenä yksi, toisena kaksi jne, yhteensä lähemmäs 500 tavaraa. Syyskuussa niitä kertyi 465.


Osallistuin haasteeseen Facebookin Loistava järjestys-ryhmässä jossa säännöksi oli määritelty, että tavaroita tosiaan oli poistettava vain päivän luvun mukainen määrä, ylimääräisiä poistoja ei laskettaisi. Päätin olla itselleni armollinen ja poistin viikonloppuisin tavaraa myös muutamien tulevien arkipäivien edestä, koska tiesin, ettei miulla silloin olisi aikaa eikä intoa.

Ensimmäiset 200 tavaraa oli helppo löytää. Aloin käydä kotia läpi kaappi kerrallaan ja ompelukaapista löytyi vaikka mitä poistettavaa (olen luopunut ajatuksesta, että ompelisin vaatteita, miulle riittää korjausompelu ja pienet kotiin tarvittavat jutut). Uskaltauduin luopumaan myös muutamista sisustusesineistä ja kirjoista, joiden kohtaloa olen aiemminkin miettinyt. Ja kun tavaraa poistui, pystyin poistamaan myös muutamia säilytyslaatikoita ja -koreja.



Mutta sitten! Kuun loppua lähestyttäessä alkoi olla todellista haastetta ilmassa. Konmari -metodi rantautui meille yli kolme vuotta sitten joten jatkuvaa kierrätystä ja karsimista on tehty: esimerkiksi vaatekaapeista löytyi poistettavaksi vain kymmenisen vaatekappaletta, joista valtaosa oli rikkinäisiä tai parittomia sukkia. Kävin läpi myös kaikki kynät. Ja todellakin jokaisen kaapin ja laatikon, joka meiltä löytyi. Tavara kerrallaan sain sitten kamat kasaan, ja voittajafiiliksen. Oli myös kannustavaa huomata, että homma oli aika vaikeaa: nurkkamme eivät siis ole täynnä tavaraa, jonka kokisimme turhaksi.

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, että konmari opetti miulle valtavan paljon, ei vain järjestämisestä ja kodista, vaan itsestäni. Koti ja kotoa löytyvät tavarat kuvastavat sitä, millainen ihminen on, millainen hän haluaisi olla ja millaista elämää elää - meillä oli valtavasti tavaraa, joita omistin vain sen takia, koska yritin miellyttää jotakuta tai olla jonkinlainen. Kun olen käynyt tavaroita läpi, olen joutunut miettimään, miksi näitä omistan, itseäni vai muita varten - millainen mie todella olen ja mitä oikeasti tarvitsen haluamanilaiseen elämään. Olen muuttanut kotia ja tavaroitani vastaamaan paremmin sitä, millaista elämää haluan, ja samalla olen saanut sellaisen elämän, kuin olen toivonut. Se on mahtavaa. Tietenkään se taika ei tässä ole tavaroissa, vaan omien toiveiden ja unelmien tunnistamisessa, ja siinä tavaroiden läpikäyminen auttaa.


Mutta suosittelen siis tätä haastetta! Se patisti laittamaan eteenpäin monta tavaraa, joista luopumista olin miettinyt, mutta lykännyt. Kotona ja kaapeissa on siistimpää ja tavarat löytyvät paremmin - ja kun myin osan karsimistani tavaroista, sain meille oikein hyvät käyttörahat syyslomareissua varten.

Eikä ole kyllä yhtään ikävä yhtäkään niistä karsituista tavaroista.