keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Vesimeloni päässäni

Sain äitienpäivälahjaksi uuden kypärän. Havahduin huomaamaan, että edelliseni on kymmenisen vuotta vanha ja onhan se vuosien varrella kolahdellut ovien karmeihin ja pudonnut lasten käsistä lattialle. Eri lähteiden mukaan kypärä olisi vaihdettava uuteen 7-10 vuoden välein, vaikka se vaikuttaisi päällisin puolin ehjältä.



Lapsena ja nuorena maalla en yleensä käyttänyt kypärää, kuuma kapistus. Kaupunkiin muuttaessani pyöräilin myös ilman, kunnes menin ensimmäiseen harjoitteluuni lasten pariin. Kuljin harjoittelumatkat pyörällä ja heti ensimmäisenä päivänä yksi lapsi kysyi, missä kypäräni on. Valehtelin unohtaneeni sen kotiin ja kävin illalla ostamassa kypärän, ruman muovihökötyksen, joka kuitenkin on pyöräillessä älyttömän tärkeä henkivakuutus.

Siitä asti olen käyttänyt kypärää paria pientä mokaa lukuunottamatta : olen lähtenyt kauppaan ja hakemaan Ellua kerhosta niin, että olen lähtötohoissa vetänyt pipon päähän ja lähtenyt polkemaan. Aika pian olen huomannut, että tuuli tuivertaa tukkaan eri lailla kuin kypärän kanssa, mutta en ole ehtinyt kääntyä takaisin hakemaan kypärää ja olen saanut hävetä koko matkan, tuntuu, että kaikki tuijottavat. Varsinkin siellä Ellun kerhon pihalla. '' Äiti, MISSÄ siun kypärä on??? ''



Mistä päästäänkin siihen, että rakas aikuinen, osta kypärä ja käytä sitä. Koska lapset todella huomaavat, onko pyöräilevillä aikuisilla kypärät päässä vai ei, ja se vaikuttaa siihen, mitä he aikanaan pitävät oikeana tapana toimia. Kypärään tottuu todella äkkiä eikä tukka oikeasti mene sen alla niin lättään, että sen takia kannattaisi ajella pyörällä paljainpäin.

Netistä löytyy Liikenneturvan ja muiden tahojen kypärätietouden lisäksi myös kritiikkiä siitä, onko kypärä nyt oikeasti turvallinen ja tarpeellinen vai ei. Jos osaa liikennesäännöt ja hallitsee pyöränsä, ja ajaa tavallista arkipyöräilyä hyvällä tiellä, niin onko kypärä oikeasti  tarpeellinen, kun eihän se suojaa kaikilta vammoilta ja naarmuilta. Mutta koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu : pyörä voi rikkoutua, tiellä voikin olla jotain, mihin törmää, tai joku muu ei noudata liikennesääntöjä. Mieheni jäi vuosi sitten pyörälläajaessaan auton alle, vaikka on kokenut ja hyvä pyöräilijä, joka tietää kaikki liikennesäännöt ja noudattaa niitä. Hänen tarkkaavaisuutensa oli kunnossa, sää oli kunnossa, mutta auton kuljettaja teki virheen. Oli kaikkien onni, että tilanteessa oli mukana kypärä, ja sitä sekä lääkäri että vakuutusyhtiö ensimmäiseksi kysyivät.

Onnettomuustietoinstituutin mukaan vuosien 2015-2017 onnettomuuksissa kuolleista pyöräilijöistä kypärää ei käyttänyt 49 pyöräilijää. Kypärä olisi eri todennäköisyyksillä voinut pelastaa heistä joka kolmannen (18). Kypärän käytön suojaavuusvaikutusta arvioitaessa täytyy ottaa huomioon, että tähän aineistoon eivät tule mukaan ne pyöräilijät, jotka ovat pelastuneet kypärän käytön ansiosta. (Liikenneturva)


Jos siulla ei ole kypärää, niin osta vaikka tällainen Nutcasen vesimelonikypärä. Tai kasipallokypärä. Tai kukkakypärä. Nämä ovat pärjänneet testeissä erinomaisesti, istuvat todella hyvin ainakin miun päähän ja kaularemmissä on näppärä magneettilukitus. Ja muillakin valmistajilla on tietysti hyviä ja turvallisia kypäriä - osta sellainen. Halpa ja kivan näköinen henkivakuutus, joka samalla kannustaa pienempiä pyöräilijöitä käyttämään kypärää.


tiistai 14. toukokuuta 2019

Äidin kanssa on kiva syödä suklaata

Välillä omat lapsuusmuistot nousevat mieleen. Retket, leikit, juhlat ja ihan tavallinen arki, keskustelut ja yksittäiset kommentit. En voi olla miettimättä, mitä omat lapset näistä vuosista jälkikäteen muistavat : tallennan heidän piirustuksiaan ja pääsylippuja eri reissupaikoista ja täytän valokuva-albumia kivoilla, iloisilla kuvilla.

Lapset ovat onneksi  luontaisia optimisteja joten todennäköisesti he muistavat enemmän niitä kertoja, jolloin heidän kanssaan leikittiin ja luettiin kuin niitä, kuin siitä joutui kieltäytymään. Ja aikuiselle se päivästä toiseen toistuva arki onkin yleensä lapselle mahtava mahdollisuus jatkaa leikkejään ja harjoittelujaan.



Me vanhemmat, yleensä varsinkin äidit, vaadimme itseltämme valtavasti. Olinko läsnä? Olinko liian jyrkkä? Olinko liian lepsu? Tarjosinko riittävästi syliä, aktiviteetteja, ymmärrystä ja hellyyttä, kannustinko ja kuuntelinko? Lasten aikuistuessa sen sitten näkee, kuinka tuli onnistuttua, jonkinlaisia välikatsauksia voi tietysti tehdä vuosien varrella.



Sain tytöiltä äitienpäivälahjaksi ihanan itsetehdyn kirjan, johon he olivat piirtäneet juttuja, joita on kiva tehdä äidin kanssa. Mukaan olivat päässeet esimerkiksi kaupassa käyminen, kukkien istutus, suklaan syöminen ja tanssiminen. Risteilyt, matkat, ravintolat ja Hoplopit ovat varmasti tytöistä edelleen niitä maailman parhaita extrajuttuja, mutta onneksi tavallinen arki kelpaa ihan yhtä hyvin. Ja sillä se perusta aikuisuutta varten (toivottavasti) luodaan, tavallisella yhdessöololla.



Sain myös aivan uskomattoman hienon Nutcasen pyöräilykypärän. Suosittelen, istuu päähän erittäin hyvin ja kaulan lukkosysteemi on vallan mainio!

Toivottavasti teillä oli kiva äitienpäivä, äiteinä tai äitien lapsina! 

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Vappu 2019

Juhlien jälkeen

Miun raja on selvästi kymmenen aikuista ja kymmenen lasta : sen rajan ylittyessä ei enää juhliminen ja kuvaaminen onnistu. Olisin halunnut julkaista muutaman ihanan vappukuvan eilisistä ihanista vappuaaton juhlista, mutta ei sit!

Hauskaa kyllä oli. Perinteiset juhlatarjottavat nyyttärimeiningillä, leijonan hännän kiinnitystä ja lastenlauluvisa, lisäksi vapaata leikkimistä ja (lapsilla) hurjaa riekkumista ulkona. Oli ihana vaihtaa ystävien kanssa kuulumisia ja syödä hyvin, aika meni kuin siivillä ja yksi jos toinenkin yllättyi, että nukkumaanmenoaika oli likellä ja toisilla jo iloisesti ohi.

Tytöillä oli ihanaa. He olivat odottaneet juhlia täpinöissään ja olleet mukana valmisteluissa, ihastelleet herkkuja ja koristeita ja odottaneet vieraita malttamattomina. Juhlien jälkeisenä aamuna Veenu katsoi keittiöön ja kauhistui : 'Voi ei, millainen sotku täällä on!' No niin on. Mutta ei se hyvien pirskeiden jälkeen kyllä yhtään haittaa.

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Pihahulluus nostaa taas päätään

Kävin torstaina pihasuunnitteluillassa ystävän kanssa huokailemassa. Kävin myös Lidlissä ostamassa kukkasipuleita ja Prismassa ostamassa pari puuta (...), pensasta ja multaa. Perjantaina sitten hain lisää multaa, ja lisää pensaita..


Kun muutimme tähän taloon, piha oli tasainen ruoholäntti. Ja puolet pihasta oli tasaista sorapihaa, jos nyt vaikka sattuisimme ostamaan kuusi autoa niin ne olisivat mahtuneet nätisti riviin... Eihän siinä, puita ja pensaita istuttamaan näkösuojan toivossa, ja pari kukkapenkkiä. En kokenut olevani mikään puutarhaihminen, koko homma tuntui jotenkin niin vaikealta ja koin, ettei miulla ole yhtään viherpeukaloa.

.... Mutta sitten jäin koukkuun ja joka kesä pihaan on tullut pari istutusaluetta lisää, leikkimökki, (pieni) suihkulähde, laatoitus keinulle, puuvarasto, aitoja ja kaksi terassia. Haaveilen pihalaatoituksesta ja pergolasta, ja isoista istutusalueista. Mieluummin pensaita ja kukkapenkkejä kuin nurmikkoa. Ja tavoitteena olisi, että pitkin kesää pihassa olisi koko ajan jotain kukkivaa ja kaunista katsottavaa.



Jotain olen oppinut kasvien valinnasta ja pihan suunnittelusta tässä parin vuoden aikana, mutta tottakai monta juttua on mennyt pieleenkin. Joitain pensaita olen siirtänyt joka kesä, ja tänäkin vuonna joudun siirtämään joitain viime vuonna ostamiani kasveja. Mutta ei se haittaa, otan pihanhoidon hyötyliikuntana ja eihän ne kasvit hukassa ole, vaikka olisivatkin jonkin vuoden kasvaneet vähän väärässä paikassa.

Olen kyllä menettänytkin kasveja. Jotkin on istutettu huonoon paikkaan eivätkä ne sitten selvinneet talvesta, ja pari ensimmäistä kesää olivat hyvin haastavat puutarhan perustamisen kannalta, kun koko ajan satoi ja oli kylmää, eivätkä kasvit sitten huonon ja märän kesän jälkeen selvinneet syksystä ja talvesta. Mutta valtaosa on selvinnyt oikein hyvin, en lakkaa ihmettelemästä sitä. :D



Meillä puutarhanhoito on lähinnä miun harrastus, mie suunnittelen ja metsästän tarvikkeet ja hoidan kasvit, mutta mies auttaa kaivamaan, rakentaa tarvittavat jutut, ajaa nurmikon ja kitkee ja kastelee silloin kun tarvis on. Vaikka mies alunperin halusi meille vain sen tasaisen nurmikentän, jossa ei ole turhia pensaita jne jalkapallon potkimisen tiellä, niin hänkin on kyllä ollut innostunut pihan laitosta. Tuleehan pihasta paljon viihtyisämpi kun siellä on kasveja ja jotain katsottavaa, ja pihan hoidossa on jotakin rauhoittavaa ja terapeuttista. Siinä jos missä näkee kasvun ja omien kättensä jäljen.



Tytötkin tykkäävät osallistua pihahommiin. Parasta on tietysti tehdä niitä oikeita, näkyviä töitä, kuten istuttaa kasveja, maalata, kaivaa kuoppia, kastella, asetella kiviä ja rakentaa juttuja, kitkeminen ja haravointi eivät kiinnosta. Ellulla on oma kukkalaatikko, ja hän odottaa sen laitteluaikaa innoissaan, ja Veenu kyselee joka päivä oman laatikkonsa perään. 'Olen kyllä jo aika iso, kun minulla on korvakorut ja oma kasvilaatikko', huokaili Ellu eilen. :D


Tässä kevään projektina on etupihan laittelu, sieltä kaivetaan osa sorapihasta pois ja laitetaan pensaita, nurmikkoa ja kukkapenkkejä tilalle. Katsotaan, saako takapiha polun vai ei, ja mitä muuta tässä ehditään kevään ja kesän aikana myllätä.

Ranne, pliis kestä tämä kevät, miulla olisi niin paljon suunnitelmia ja nyt vihdoin jopa aikaakin, kun lapset keksivät pihalla leikkejä niin hyvin. Nyt sitten vain toivotaan, että terveys kestää!

Ihanaa kevättä!

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Lähiloma Holiday Club Saimaalla

Korkkasimme pääsiäisen lähtemällä lähilomalle. Ajelimme puoli tuntia Holiday Club Saimaalle Lappeenrannan Rauhaan. Jotenkin on nyt tuntunut lomailussa, että haluamme vain välttää kaikenlaista sähellystä ja tästä reissusta kyllä häsellys puuttuu. Lyhyt matka, reilusti uintia, hyvää ruokaa ja rentoa yhdessäoloa, ja jo seuraavana päivänä takaisin kotiin niin kaikki oli helppo järjestää koiran hoitoa myöten.


Holiday Clubin kylpylän puoli oli meille tuttu paikka, mutta hotellissa emme olleet aiemmin yöpyneet. Huoneet olivat siistit ja tilavat, ei moittimista, mutta emme kyllä paljoa niitä ehtineet nähdä : aika kului altaassa, ravintolassa ja pienellä hotellin leikkipaikalla. Ulkonakin olisi ollut leikkipaikka, hotellissa keilarata, ja Angry Birds Activity Parkkin olisi löytynyt, mutta jätimme tällä kertaa kertomatta siitä tytöille.


Kylpyläosasto on todella kiva, altaiden lisäksi keskellä on alue, jossa on puolen tunnin välein musiikin tahdittama vesishow ja esitysten välillä pieniä vesisuihkuja, joissa Veenu tykkäsi puljata. Ellun lempipaikka oli hyppyallas. Lisäksi löytyivät pikkuallas alle kolmivuotiaille ja vähän syvempi lastenallas. Liukumäkiä löytyi (vauva-altaan lisäksi) kaksi valtavaa mäkeä, joihin ikäraja oli kahdeksan ja vauhti sen verran huimaa, että meillä kiltisti odotellaan sitä ikärajaa.

Kylpyläosaston yläkerrasta löytyy saunamaailma, jossa on muutama erityyppinen sauna. Se on aiemmin ollut kiva kokemus, mutta viime visiitillämme tytöt kyselivät repeatilla, että koska mennään takaisin uimaan, että en nyt sitten ottanut lisömaksullista saunamaailmaanpääsyä. Nyt he sitten (tietysti) vuorostaan kyselivät, että milloin mennään saunaan... No, jos sitten ensi kerralla!


Polskimisen jälkeen kävimme syömässä kylpylän O'Learysissa ja ruoka oli oikein hyvää. Toisesta ravintolasta olisi saanut herkullisen tuoksuisia pizzoja, joten valinta oli vaikea. Ruoka maittoi oikein hyvin tytöillekin. Myös seuraavan aamun aamupalat maittoivat erittäin hyvin meille kaikille, erityisen kiva oli saada tuoreita hedelmiä ja hyvää hedelmäsalaattia.


Aamupalan jälkeen sulattelimme hetken, laitoimme tavarat kasaan ja kävimme vielä aamu-uinnilla. Olisi ollut hauskaa lähteä myös kävelylle Saimaan rantaan, mutta tällä yhden yön reissulla ei nyt ehditty. Pitää seuraavalla kerralla olla kaksi yötä! Ja ehkä teemme paluun jo elokuussa kun meillä on miehen kanssa kymmenenvuotishääpäivä (ah, mikä ihana (teko?)syy pienelle reissulle), silloin miun työt ja tyttöjen hoito ja eskari ovat alkaneet, joten tällainen loma olisi ihanan helppo. Ja piristävä : kotiin palatessa mies vaihtoi renkaat ja mie pesin valtavat vuoret toppavaatteita. Kannatti käydä välillä jossain niin heti tuli lisää energiaa.

Suosittelemme siis lämpimästi! Ehkä ihan pienten lasten kanssa kylpylän hämärä valaistus ja värivalot voivat olla vähän pelottavia (Ellusta nimittäin aikanaan olivat), mutta muuten tämä kylpylä sopii oikein hienosti kaikenikäisille, eikä ainakaan ihan heti pitäisi tulla tylsää!


torstai 18. huhtikuuta 2019

Betonia ja kipsiä pääsiäiseen


Olin pari viikkoa sitten askarteluillassa, jossa tehtiin pieniä sisustusjuttuja kipsinauhasta.  Pääsiäistä silmällä pitäen tein jättimäisen munanpuolikkaan ja pari pienempää, ja niistä tulikin kivat paikat pääsiäisasetelmalle ja tyttöjen rairuohoille. 



Meillä ei ole tänä vuonna erityisempiä pääsiäissuunnitelmia, tai mitä nyt olemme päättäneet olla tulematta kipeiksi, että saisimme pääsiäispäivät löllötellä perheen kesken, syödä hyvin ja ulkoilla paljon. Sunnuntaina tytöt saavat kartan kanssa etsiä munia, ja ai että sitä onkin jo odotettu! Lisäksi aiomme tavata ystäviä, ja syödä runsain mitoin niitä suklaamunia. Ja mämmiä. 


Viime sunnuntaina olimme palmusunnuntain lastenmessussa, Ellu aloitti jokin aika sitten pikkukuorossa laulamisen ja he esiintyivät. Ja se oli niin suloista ja kaunista! Kappaleena oli ihana 'kaikki saamme kasvaa Jumalan lapsina, tarvitse ei kantaa huolia murheita - -' . Se oli oikein kiva pääsiäisen aloitus. Meillä kävi myös virpojia, mm. pinkki pupu naapurista ja erityisen suloinen pääsiäiskala. Ellua ei ole toistaiseksi kiinnostanut virpoa muita kuin isovanhempia, katsotaan, muuttuuko mieli ensi vuonna.


Tänä vuonna keksin vihdoin hyvät astiat rairuohoille, 'munankuorissa' olevien pikkuruukkujen lisäksi kylvimme ruohoa myös kesällä tekemiini betoniruukkuihin. Ruoho on kasvanut näissä oikein tukevasti. Tuon pyöreällä tarjottimella olevan pupun olen tehnyt eräällä betonikurssilla, olisi hauska löytää kotiinkin pupumuotti, että voisin tehdä parit puput lisää.


Tyttöjen avoimessa päiväkodissa askartelemat tipupurkit ovat myös aika hauskat pääsiäiskoristeet, samoin virpojien tuomat oksat. Hiukan erilainen värimaailma kuin meidän muissa koristeissa. ;) Joskus kieltämättä mietin, että pitäisikö käyttää sisustuksessa tai ainakin juhlissa enemmän värejä, mutta eipä tyttöjäkään ole tuntunut luonnonmukaisempi tyyli haittaavan.

Jos tekin tykkäätte kipsistä, betonista ja muusta tällaisesta, niin kannattaa ottaa Instagramista seurantaan nimimerkki Fabriikin verstas. Yrityksen takana häärivä Hanna-Kaisa järjestää yhden illan kursseja mm. kipsiaskarteluista ja betonitöistä, ja myy kaikkea pientä ihanaa sisustustarviketta.

Keittiössä roikkuva opetustaulukin näyttää sopivan oikein hyvin pääsiäiseen 


Ihanaa ja rentouttavaa pääsiäistä teille kaikille !