perjantai 16. marraskuuta 2018

Ideoita joulukalenterin yllätyksiksi

Ellun ollessa pieni ompelin hänelle joulukalenterin, josta jokaisena joulukuun aamuna löytyi yllätys. Joulukalenteri on ilmestynyt roikkumaan jostain joka joulu sen jälkeen ja joka aamu Ellu on kaivanut sieltä yllätyksen, viime vuonna Veenun kanssa yhdessä.


Ompelin joulukalenterin tilkuista, jotain kangasta riitti isompiin yllätystaskuihin ja joistakin tuli sitten pienempiä. Tämä tuo vähän haastetta yllätyksiä keksiessä, koska erääseenkin taskuun mahtuu lähinnä kynä tai pensseli.

Joulukalenterin taskut voisi täyttää vaikka karkeilla tai erilaisilla elämyksillä (kirjoitetaan Joulupukille, lähdetään taskulamppukävelylle jne) mutta tässä hommassa olemme olleet materialisteja. Olen yrittänyt hankkia yllätykseksi tavaroita, joista oikeasti olisi iloa leikeissä tai jouluvalmisteluissa, vaikka ne maksaisivatkin vähän enemmän.

Ellun yllätyksiä vuodelta 2014

Yllätyksiä vuodelta 2016

Yllätyksiä taskuihin sujautellessa pitää tietysti miettiä, mikä yllätys mahtuu mihinkin taskuun ja myös sitä, mitä päivän ohjelmassa on. On vähän ikävää löytää yllätystaskusta sormivärit juuri sinä päivänä, jolloin ollaan lähdössä koko päivän pituiselle sukulaisreissulle eikä ehditä maalailla.

Veenun ja Ellun joulukalenterista löytyy joko yhteisiä yllätyksiä tai sitten suosiolla kaksi yllätystä, koska Veenulle vuorottelu on vielä hiukan hankalaa, ainakin, jos siihen liittyvät tontut ja yllätykset.

Meillä joulukalenterista on vuosien varrella löytynyt .. :

- Pensseleitä, hilekyniä ja väriliidut, sakset
- Tarroja (jouluisia ja milloin minkäkin aiheella)
- Koruja (kaulakoruja, hiuspinnejä)
- Hiusharja, hammasharja (ei yhtään tylsä lahja, varsinkaan, jos siinä on lempiväriä tai jonkin kivan hahmon kuva)
- Dvd ja pieniä kirjoja
- Joulukuusen koristeita
- Pienet jouluaiheiset mukit
- Piparimuotteja
- Tonttuja: olen joka vuosi laittanut yhteen taskuun Mailegin tontun
- Heijastimia (näitä tarvitsee aina..)
- Tonttulakki
- Välipalaa : pieniä rusina-askeja, pussismoothieita, hedelmäpatukoita.. Erityisen hyviä piristämään niitä päiviä, jolloin ollaan lähdössä autolla jonnekin
- Rytmimunat, rytmikapulat
- Legoja
- Pieniä leluja : meillä on löytynyt mm. poneja, muumifiguureja ja zhuzhu - petsit joistain pusseista, siis sellaisia leluja, joilla lapset ovat muutenkin leikkineet ja joita on kaivattu lisää. Näitä, legoja ja muita pieniä yllätyksiä, vaikka kirjoja, löytää oikein hyvin myös kirppikseltä tai Kontista
- Muovailuvahaa, hamahelmiä ja koruntekohelmiä
- Saippuaa vaahtokylpyyn, takunselvityssuihketta ja kerran myös kynsilakka


Tänä vuonna kalenterista löytyy ainakin mekkoja ja koruja barbeille, dvd ja askartelutavaroita, en ole vielä kaivanut jemmojani ihan loppuun asti. Ja jos jotain jää puuttumaan, niin Tigerstoresta varmasti löytyy kivoja pieniä yllätyksiä.

Oi joulu. Ei onneksi enää kovin pitkä aika, että pääsee ripustamaan joulukalenterin taas paikoilleen !

tiistai 13. marraskuuta 2018

Mitä jos saakin väsyttää?


Yyyh, syksy. Ei yhtään miun vuodenaika. Tiesin tän harmaan, pimeän ja märän ajan koittavan viikkojen mittaisena sinä lyhyenä aikana, kun lämmin syystuuli heilutteli kauniin värisiä lehtiä. Pessimisti ei pety ja sieltähän se taas tuli, kamala pimeys joka väsyttää kuolettavasti. Alkusyksystä yritin torjua sitä pysymällä puuhakkaana, mutta ei sitäkään oikein voi kuukausitolkulla jatkaa, iskee vain sydänkohtaus. Jäämällä sohvan nurkkaan ei iske sydäri, mutta huono omatunto ja syyllisyys kylläkin.

Oi Mutsi mutsi - Elsa kirjoitti blogissaan siitä, että entä jos väsymyksen häpeilyn sijaan hyväksyisi ja antaisi itsensä hyvällä omallatunnolla maata siellä sohvalla valtaisan tehokkuuden sijaan. Miten ihana ajatus! Linkkasin Elsan blogitekstin heti ystävälleni huutomerkkien kera.


Aina ei tarvitse olla tehokas. Elsan tavoin käyn edelleen liikkumassa, tapaan ystäviä jne, mutta annan itselleni armoa, kun tiskit jäävät välillä altaaseen ja pyykit odottamaan aikaa parempaa. Kyllä ne siitä sitten joku päivä taas hoituvat, sitten kun väsyttää vähemmän. Joitain iltoja voi aivan hyvin viettää vain lukemalla kirjaa ja polttamalla kynttilöitä, tai päiviä, jolloin ei todellakaan tehdä mitään järkevää.

Ehkä voisin oppia ajattelemaan, että syksy, mikä ihana (teko)syy olla olematta tehokas.

torstai 8. marraskuuta 2018

Kokeile uusia asioita


Kävin ystäväni kanssa kokeilemassa lasihimmelin tekoa. Aluksi oli vaikeaa ja hommaa sai tehdä ähisten ja puhisten, kieli keskellä suuta, mutta kyllä se siitä sitten lähti sujumaan ja oli oikein hauskaa. Osallistuimme Taito ryn yhden illan kurssille, ja tällaiset askartelukurssit ovat kyllä näppäriä, kun kaikki tarvikkeet ovat valmiina ja ohjausta ja neuvojakin saa.

Seuraavana iltana olin mindfulness - illassa rentoutumassa. Ohjaaja kertoi, että arjessa meistä ihmisistä tulee helposti arjen automaatteja, suoritamme päivästä toiseen samoja perustehtäviä niitä sen enempää ajattelematta emmekä ole läsnä oikein missään. Aivot tylsistyvät. Välillä pitäisi hidastaa, jopa pysähtyä.

Uudet asiat piristävät, vaikka kynnys niiden kokeilemiseen olisikin korkea ja arjen keskellä tuntuisi, että ei vain jaksaisi. Itseäni ihan hävettää, että olen välillä ihan pihalla ja varmasti paikalla väärissä varusteissa, mutta hei, jokainen aloittaa joskus jostakin.

Tänä syksynä olen kokeillut mindfulnessia, physiopilatesta, bodyjoogaa, fitnessbagia, bodycombatia, kymmenen tunnin junamatkaa, psykofyysista fysioterapiaa, ResQ-sovellusta, elämää ilman shampoota, etikkaa siivousaineena ja kirjontaa, noin nyt niin kuin ainakin. Lisäksi olen lukenut parikymmentä kirjaa. On ollut ihanaa kokeilla uusia juttuja, osaa kertaluontoisesti todetakseni, ettei tämä ole miun juttu ainakaan juuri nyt, ja osaa enemmän.

Jos miulla olisi enemmän aikaa, haluaisin kokeilla ainakin melomista ja lähteä mukaan johonkin vapaaehtoistyöhön. Koska uusien asioiden kokeilun lisäksi mahtavan virkistävää on uusien ihmisten tapaaminen ja ajatusten vaihto - siihen olisi kiva saada lisää aikaa.

Mitä uutta sinä olet viimeksi kokeillut? 

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Ihanaa odottaa



Marraskuussa on se hyvä puoli, että saa alkaa miettiä joulua! Tehän tiedätte, mie rakastan joulua. Joulukortteja, - lahjoja, - koristeita, - torttuja, - pipareita, kuusenkoristelua ja joululauluja ja kaikkea. On aivan mahtavaa, kun tytötkin tänä vuonna ymmärtävät joulusta ja voimme touhottaa yhdessä.

Tässä syksyn aikana olen oppinut, tai ainakin yrittänyt oppia, että on ihan ok olla sellainen kuin on. Mie olen perhekeskeinen tyyppi, jolle perinteet ja nätit asiat ovat tärkeitä, ja joka rentoutuu paremmin lillimällä kylpylässä, istumalla laavussa, lukemalla kirjaa tai miettimällä joulukoristeita kuin juoksulenkillä tai baarissa. Jos joku ei ymmärrä miun elämäntapaa, niin sitten hän vain ei ymmärrä ja ei voi mitään. Miulle tulee itselleni paha ja ahdistunut olo jos yritän peitellä tai selitellä omaa tai perheeni tapaa elää.

Mutta siis, joulu. Iiiiii miten ihanaa! Perjantaina kävimme ostamassa uuden tekokuusen (emme tosin kasanneet sitä vielä ;)) ja lauantaina otin kuvat tytöistä joulukorttia varten, kun he olivat sopivasti lähdössä juhliin mekot päällä.  Sunnuntaina mietin jo joulukalenterin yllätyksiä ja välitin tyttöjen lahjatoiveita eteenpäin. Ihanaa. Kunhan isänpäivä saadaan vietetyksi, niin voisi leipoa ensimmäiset tortut ja piparit. Ja ostaa hyasintteja.

Kuvan oton yhteydessä tuli koristeltua myös ensimmäinen kuusi 

En tiedä, miksi pidän joulusta niin paljon. Olen aina pitänyt. Odottaminen ja valmistelu on parempaa kuin itse aatto, eivätkä lahjat, omien tai lasten, ole joulun parhaiden juttujen topkympissä. Joulussa on ihan erityinen tunnelmansa, ja miua puhuttelee erityisesti se, miten (lähes) kaikki odottavat joulua ja miten sitä ovat odottaneet lukuisat sukupolvet ennen meitä. Koristeet, tavat ja laulut ovat muuttuneet, mutta perussanoma on muuttumaton. Se on ihanaa.

Nyt annan itselleni luvan nauttia tästä ihanasta odotuksesta ja teen pari ensimmäistä joulukorttia. Tiptap!

maanantai 29. lokakuuta 2018

Karkki vai kepponen?



Terkut Halloween-juhlista! Oli oikein kivaa, matokarkkibooli maistui ja lapsilla oli kivat leikit. Kaikki söivät itsensä ähkyyn ja bileiden uuvuttamana meidänkin aamuvirkut nukkuivat pitkään, mikä oli oikein hyvä tämän (typerän) kellojen kääntämisen kannalta.


Viime vuoden tapaan me järjestimme koristeet ja ohjelman, tarjottavat hoidimme ystävien kesken nyyttärimeiningillä. Tarjolla oli viime vuoden malliin lihapullia, nakkimuumioita, ranskalaisia ja salaattia, lisäksi tein nachovuokaa. Lisäksi oli sipsejä, porkkanoita ja kurkkuja dippeineen, karkkia ja tuijottavaa kakkua, jonka ohjeen ystäväni oli bongannut syksyn Yhteishyvä - lehdestä. Mukavan raikas kakku!


Perheenjäsemme olivat pukeutuneet kissaksi, ihmissudeksi, Kultakutriksi ja nalleksi. Veenu oli todella tyytyväinen omaan nalleasuunsa niin kauan, kunnes ensimmäiset vieraat tulivat ovesta sisään noitatylleissään ja kamala asukateus iski. Veenu hengailee kotona muutenkin prinsessamekoissa, joten oli vähän tyhmää olettaa, että hän juhlissa olisi halunnut esiintyä nallehaalarissa... Noh, nopea asunvaihto prinsessaksi ja bileet jatkuivat.

Lapsille oli ohjelmana Sardiinipurkkia, Halloween - tarinan täyttämistä adjektiiveilla, Myrkkykarkki-leikiä (eli niin kuin Myrkkysieni - leikki, mutta karkeilla), tanssileikkejä ja värityskuvia. Ja tietysti vapaata leikkimistä ja riehumista, puolapuissa kiipeilyä ja voimistelurenkaissa roikkumista.



Koristeeksi leikkelimme Ellun kanssa lepakoita ja kurpistoja, ja mie tein ikkunaan Karkki vai kepponen - viirin. Innostuin myös ompelemaan valkoisesta kartongista kummituksia : isojen sisällä oli hiuslakkapulloja jne pitämässä ne pystyssä, pienet kummittelivat menemään omin voimin. Lisäksi oli sitten kynttilöitä, jouluvaloja, muovihämähäkkejä ja tekohämähäkinseittiä pitkin taloa.

Ensi vuoden bileitä odotellessa ja suunnitellessa! Buuhuu!


perjantai 26. lokakuuta 2018

Syysloma, jolla ei tehty mitään


Koska koulujen loma-aika ei vielä vaikuta meidän perheemme lomiin, olimme syyslomareissulla jo kaksi viikkoa sitten. Täälläpäin on vietetty syyslomaa tällä viikolla, ja meille se on tarkoittanut lomaa Ellun kerhosta ja meidän kaikkien harrastuksista. Meillä ei ollut mitään suunnitelmia, mikä oli aika ihanaa, ja viikko täyttyi hyvin kaikesta tekemisestä ihan itsestään.

Meillä kävi kolmet lapsiperheystävät vierailemassa, kävimme markkinoilla, maalasimme kurpitsoja, Veenu oppi leikkimään kauppaleikkejä, pyöräilimme ja syötimme ankkoja. Yhtenä iltana teimme koko perheen voimin valtavan kauppakierroksen kilometrilapun kanssa ja sekin oli oikeastaan aika mukavaa porukalla ja ilman kiirettä mihinkään. Kävimme puistossa ja perkasin eteisen laatikoihin talvihanskat ja muut lämpimämmät vaatteet esille, hrr.


Itsekkäästi olen ollut aika iloinen, että Ellun kerho on lomalla. Kerho on todella kiva ja Ellu viihtyy hyvin, ja olen todella iloinen ja kiitollinen, että kerhoon on vain viiden minuutin kävelymatka, mutta on se aikamoista aikatauluttamista ja riittävien ulkovaatteiden miettimistä kuitenkin. Ja Veenu on kaikkea muuta kuin innokas lähtemään viemään Ellua kerhoon tai lähtemään kerhon pihalta kotiin, sama hakumatkalla, se on hiukan syövää. Ehkä nyt syyslomalla olisi tapahtunut jokin taikaisku ja homma sujuisi helpommin!

(Ja kieltämättä miulla on Ellua vähän ikävä, kun hän on kerhossa. On niin hiljaista!)

Kunnon arkikuva kauppaleikistä
Mutta niin, ihana ja piristävä kotisyysloma. Itse olen aina halunnut käyttää vähät lomapäiväni mahdollisimman pitkään lomaan kesällä ja joulun aikaan, jolloin olen syys- ja talvilomaillut vain pidennetyn viikonlopun verran. Hiukan mietityttää, miten ensi vuonna järjestetään pitkiä lomia lapsille ja myös koko perheelle yhteistä lomaa, iik - mielessä on niin tällä syyslomalla kuin useammankin kerran syksyn aikana käynyt, että eih, viimeinen syksy kotona tyttöjen kanssa. Aika menee ihan älyttömän nopeasti.