maanantai 21. toukokuuta 2018

Kesä on ihmisen parasta aikaa



On se ihanaa, kun on kesä!

Ja on se ihanaa omistaa omakotitalo ja piha  kun on kesä. Talvella sähkölaskuja maksellessa ja lumitöitä tehdessä mietin välillä, että oishan se varmaan ihan kivaa kerrostalossakin, mutta sitten tulee kevät ja kesä ja ah, joskus onnekkaasti jopa tällainen kevät kuin tänä vuonna!


Kreetalta paluun jälkeen olemmekin olleet käytännössä ulkona. Kyläilyreissut ovat sujuneet ulkoillessa ja omalla pihalla on riittänyt puuhaa kun on kitketty, istuteltu ja muutenkin laiteltu paikkoja. Ihanaa kun kaikki kasvaa ja tytöillä on tilaa temmeltää!


Jaaaa olen löytänyt itseni taas suti kädessä pihalta lasten mentyä nukkumaan. Tänä vuonna ei onneksi pitäisi olla niin paljon maalattavaa kuin esimerkiksi viime vuonna, jolloin maalasimme sekä terassin, aidan että puuvaraston, joten toivottavasti yhdet aidantolpat ja kalusteiden huoltoöljyäminen tuntuvat mukavalta pikkupuhteelta.

Tänään tyttöjen kanssa leikkimökkiä siivoillessani mietin, että kaikki on nyt niin hyvin. <3

lauantai 19. toukokuuta 2018

Keep calm and dance sirtaki - Kreeta vol 2




Terveiset lomalta! Olipa ihanaa.  Oikeasti. Mahtava, aurinkoinen, rento ja onnistunut reissu.

Vietimme siis viikon Kreetalla, Hanian kaupungin kupeessa, Agia Marinan kylässä. Mahtava lomapaikka lapsiperheelle, kilometrikaupalla ihanaa hiekkarantaa, hyvää ruokaa ja mukavia ihmisiä. Hanian vanha kaupunki oli lyhyen paikallisbussimatkan päässä ja hotellin lähettyvillä oli 'ihan oikeita' kreikkalaisia koteja ja pieniä hedelmätarhoja. Likat olivat lumoutuneita nähdessään, miten onnekkaiden kreikkalaisten pihalla ihan oikeasti kasvoi sitruunoita, mandariineja, rypäleitä, banaaneja ja ties mitä.


Tytöt olivat muutenkin lumoutuneita kaikesta uudesta, niin kreikkalaisista lastenohjelmista, katujunista, erilaisista linnuista, (Ellu) ruuasta, simpukoista, palmuista ja erityisesti merestä. Hotellimme sijaitsi rannalla ja kävimmekin rannassa monta kertaa päivässä kävelemässä, uimassa, tekemässä hiekkakakkuja ja keräämässä niitä simpukoita. Muuten päivät kuluivat kävellen lähiympäristössä, käväisten paristi Haniassa, leikkien leikkipaikalla ja syöden runsaasti kreikkalaista ruokaa.

Voi onnea, Frozen - jäätelö. Frozen ja Pipsa Possu ovat tällä hetkellä Kreetan kuuminta hottia kaikessa mahdollisessa lastenkamassa: Pipsalla on jopa omia muroja ja juustosiivuja


Ja kaikki meni älyttömän hyvin. Ennen reissuun lähtöä vietimme pari hermostuttavaa päivää, koska Veenu alkoi yskiä ja niiskuttaa. Odotimme kauhuissamme, paheneeko vai helpottuuko tauti, koska kuumeinen lapsi ei missään nimessä olisi voinut lähteä matkaan enkä olisi vienyt räkäistäkään lasta lentokoneeseen, koska laskeutuminen olisi voinut tehdä todella kipeää ja jopa pysyvää vahinkoa korvalle. Soittelin jo vakuutusyhtiöön ja varmistelin peruutusehtoja lääkärintodistuksella, mutta onneksi Veenu heräsi lomallelähtöpäivän aattona täysin kunnossa. Ensimmäisenä päivänä hän oli vähän matkustamisesta väsynyt ja kiukkuinen, mutta sitten hän muuttui taas aurinkoiseksi itsekseen.


Säät suosivat Kreetaa siinä missä Suomeakin lomamme aikana, ja merivesi oli ihanan lämmintä jo nyt. Toukokuu oli loistavaa aikaa matkustaa etelään lasten kanssa, kun aurinko ei ole niin polttavan kuuma eikä palamisesta ja juomisesta tarvinnut pitää ihan niin hysteeristä huolta kuin vaikkapa heinäkuussa. Tosin uv-paidoilla ja jättimäisillä uv-hatuilla suojatuista lapsistani vanhempi pisti merkille, että meidän (ja muiden suomalaisten) suhtautuminen aurinkoon oli varsin erilaista kuin muiden rannalla olijoiden. 'Me suomalaiset vissiin halutaan pitää Kreikassakin paitaa rannalla...' Juu, halutaan.


Olisin  voinut jäädä tuonne. En ole ollut noin rento... Ööö... Hm. Ainakaan Veenun syntymän jälkeen? Päässä ei koko ajan laukannut miljoonaa hoitamatonta asiaa ja huolta tai huonoa omaatuntoa jostain jutusta. Toivottavasti rento fiilis jatkuisi edes osittain täällä Suomessakin. En kyllä tiedä, mikä miua voisi auttaa säilyttämään tuon mielenrauhan, ehkä raki tai sirtaki? ;)


Viikko meni uskomattoman nopeasti, ja viimeisenä päivänä suunnittelimme jo seuraavaa reissua Kreikkaan. Toivottavasti se tulee hyvin pian! Ja lasten kanssa oli todella mukavaa ja rentoa matkustaa, kaikki meni niiiiiin hyvin. Erityisen ihanaa oli seurata, miten Ellu imi itseensä kaikkea uutta - kaikkialla ei siis ihan oikeasti ole samanlaista kuin Suomessa. Matkailu selvästi avartaa.


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Äitikirja-haaste

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille!



Blogeissa on kiertänyt Tehtävänimikkeenä Laura - blogin Äitikirja-haaste. Miekin vastailen siihen palmun alta:

Kuinka monta lasta: 2
Minkä ikäisenä tulit ensimmäistä kertaa äidiksi: 25-vuotiaana
Kun sain tietää olevani raskaana, millaisia tunteita se herätti: Molemmilla kerroilla ensireaktioni oli, että 'voi ei'. :D Vaikka molemmat lapset ovat olleet erittäin toivottuja, ovat raskaudet aina alkaneet hyvin nopeasti ja positiivinen testi on ollut pieni shokki. Mutta hetken puhaltelun jälkeen olen ollut sanoinkuvaamattoman onnellinen ja samalla myös vähän jännittynyt, että voiko kaikki oikeasti mennä hyvin.
Kuvaile synnytystä kolmella sanalla: Hieno, voimaannuttava kokemus
Parasta äitiydessä: Lapset itsessään, heidän kasvunsa ja kehityksensä seuraaminen ja kaikki hellyys, jota saa ja voi antaa. Ja tietysti se, että pääsee Muumimailmaan ja muihin kivoihin paikkoihin. :D
Pahinta äitiydessä: Oman riittämättömyyden kohtaaminen. Aika ja tunnit eivät riitä sellaiseen supermuumimammaäitiyteen, jollaista itselleni ennen lapsia kuvittelin. Ja meteli - meillä ei hiljaista hetkeä ole jos tytöt ovat hereillä, ja se on toisinaan aika raskasta. Ja se, kun joku sairastaa : sitä syyttää itseään lapsen sairastumisesta ja siitä, kun ei osaa parantaa tätä taikaiskusta. 
Must have tavara joka helpottaa äitiyttä: Mikro. Ihan sama, vaikka saataisiin aivovaurio tulevaisuudessa, meillä ei selvittäisi hengissä tai järjissään ilman mikroa. Tai kahvia. Tai rattaita. Tai pikkukakkosta. Tai maissinaksuja. Tai tiskikonetta, ainakaan, jos on tällainen atoopikko kuin mie. 
Must have tavara vauvavuodelle: Näppärät rattaat ja hyvä sitteri. Itse pidin myös älyttömästi kätkythälyttimestä. Ja mikrosteriloijasta. 
Paras arkiruoka: Pinaattiletut, nopea tyttöjen herkkuruoka. Ja makaronilaatikko ja kaikki pastat.
Olen hyvä äiti, koska:  yritän olla hyvä äiti. Teen kaikkeni, mitä miun voimavaroilla vain voi, jotta tytöt olisivat hyvinvoivia ja onnellisia ja heistä kasvaisi tasapainoisia ja maailmasta kiinnostuneita, empaattisia aikuisia.
Parasta lapsiperheen arjessa: Yhteiset keskustelut, retket, vaahtokylvyt ja ihmetys ja ilo elämän pienistä asioista.
Pahinta lapsiperheen arjessa: Meteli ja jatkuva sotku. Ja kun aika ei tunnu koskaan riittävän täysin kaikille perheenjäsenille.
Äitiydessä minut yllätti positiivisesti: Se rakkauden määrä, jota voi tuntea. Ja se, että nuo pienet ihmeet oikeasti rakastavat miua, epätäydellistä äitiään, sydämensä pohjasta.
Minun vinkkini äideille: Älä jää kotiin istumaan ja turhautumaan itseesi ja lapseen. Lähde vaunulenkeille, kauppaan, sukuloimaan, perhekerhoon, tutustu muihin vanhempiin ja anna lapsesi tutustua muihin lapsiin. Luo lapselle ja perheelle rytmi, mutta älä noudata sitä minuutin tarkasti hiki otsalla. Rytmi ja rutiinit luovat turvaa ja helpottavat elämää, mutta ne eivät saa olla koko elämä.
Minun mottoni arjessa: Tästäkin voi tehdä hyvän päivän.

Kun lapset menevät illalla nukkumaan minä: Luen kirjoja, käyn lenkillä koiran kanssa tai ilman, katson dokumentteja ipadilta yksin tai miehen kanssa. Ja sammun kuin saunalyhty viimeistään kymmeneltä. 


Ihanaa, leppoisaa äitienpäivää!

lauantai 12. toukokuuta 2018

Kreetalla

Terveiset Kreetalta!

Oi miten ihanaa meillä täällä onkaan. Hotelli on kiva, lento sujui Veenunkin kannalta kivasti (kiitos äidin noin neljän kilon painoisen eväs- ja touhupussin) ja Ellu oli niin cool kuin olisi lennellyt lentokoneessa joka päivä. Sää suosii, hotelli on ihana ja akkuja on jo parissa päivässä ladattu antaumuksella.



Helpotimme muuten lennolle lähtöä yöpymällä edellisen yön valmiiksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla Glo Hotel Airportissa. Ihana hotelli ja rauhallinen huone, josta olimme hissillä parissa minuutissa lähtöselvityksessä. Aamulento oli aika aikainen, niin oli mahtavaa, kun lapset saivat nukkua pidempään. Huoneen hintaan kuuluvan aamiaisen sai nauttia joka hotellilla tai turvatarkastuksen jälkeen lähtöportin kupeessa, joten kaikki meni hyvin ja sujuvasti lastenkin kanssa.


Tietenkin missaamme nyt Suomen upeat lämpimät kevätsäät, mutta emme valita, täälläkin on ihana ilma ja kaikki kukat kukkivat upeimmillaan. Tytöt ovat metsästäneet riemuissaan simpukoita rannalta ja tehneet hiekkakakkuja, olemme ajelleet paikallisbusseilla, kävelleet paljon ja käyneet Hanian vanhassa satamassa katsomassa majakkaa.


Tytöt ovat olleet oikein reippaita reissunaisia: Veenulle ruokailut ovat olleet vähän hankalia kun kaikki on uutta, mutta muuten on mennyt hyvin - ja tänään alkoivat syömisetkin jo sujua paremmin. Ellu on imenyt kaikkea uutta tietoa ja opetellut innoissaan englantia ja kreikkaa (ravintolassa hän yllätti miut sanomalla no, thank you, vaikka sitä ei ole hänelle opetettu. 'No mie tiesin, että no on ei ja thank you kiitos, niin no, thank you on sitten ei kiitos.') joten oli kyllä mahtava päätös lähteä matkoille juuri nyt, vaikka Veenu vielä aika pieni onkin.



Ah. Ihanaa. Ehkä jäämme pysyvästi tänne.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Äitileffa: Tully

Pari viikkoa sitten ystäväni kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan katsomaan Tully-nimisen elokuvan ja linkitti miulle trailerin. Näin Charlize Theronin hoitelemassa vastasyntynyttä vauvaa isompien juostessa ympärillä, rintapumppu lopsutti ja kännykkää vaipanvaihdon lomassa naputellut yliväsynyt äiti pudottaa puhelimen vauvan päälle. Ups. Mennään ihmeessä!


Theronin esittämä Marlo-äiti on tiukan paikan edessä. Taloudessa on tiukkaa, vanhemmat lapset ovat vaativassa iässä ja toinen erityistarpeinen, ja aiemman raskauden jälkeen häntä on vaivannut synnytyksen jälkeinen masennus. Marlo haluaa (tietysti) olla paras mahdollinen äiti lapsilleen, imettää ja luoda hyvän suhteen myös nuorimmaiseensa, mutta lähipiiriä, erityisesti Marlon varakasta veljeä, epäilyttää. Vauvalahjaksi hän lupautuu maksamaan Marlon perheeseen yöhoitajan, joka hoitaa vauvaa öisin, että vanhemmat saavat nukuttua. Marlo kieltäytyy,  koska ei halua antaa vauvaansa hoidettavaksi kelleen vieraalle.


Vauvan synnyttyä Marlo sinnittelee päivästä toiseen omin avuin, kunnes vihdoin tulee tilanteeseen, jossa ei enää jaksa. Kuvioihin saapuu Tully - niminen reipas ja lempeä lastenhoitaja, joka pistää öiseen aikaan järjestykseen Marlon kodin ja elämän muutenkin. Fiksulle ja ymmärtäväiselle Tullylle on helppo puhua, ja Marlon elämä vaikuttaa olevan hyvässä järjestyksessä. Ja sitten koittaa se elokuvan käännekohta.

Elokuva oli oikein hyvä, samaan aikaan raastava että sydämellinen. Ennalta arvattava se ei ollut missään tapauksessa ja näyttelijät olivat hyviä. Jäin miettimään Marlon (ja meidän niin monen muun) tarvetta olla hyvä äiti ja sitä, kuinka vähän pienen lapsen äidin jaksamista nykymaailmassa huomioidaankaan. Sydäntäni särkivät elokuvassa vilahtaneet valtavat jälkivuotositeet, kipeät nännit, rintapumppu ja indikaattorilla varustetut vastasyntyneiden vaipat. Ja se turvakaukalon raahaaminen ihan joka paikkaan. Ja unenpuute. Oman ajan puutteesta nyt puhumattakaan. Jokaiselle maailman tuoreelle äidille pitäisi lähettää avuksi oma Tully - vai pitäisikö sittenkään?

Elokuvan tekijöistä moni löytyy myös ihanan ja kauniin Juno-elokuvan taustajoukoista.

Kuvat: Finnkino

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Vappu 2018



Ah, vappu, tuo työväen, opiskelun, kevään, siman ja serpentiinin juhla. Ja lasten  Jokainen juhlahan on meillä nykyään lastenjuhla ja se on ihan hyvä. Kaikkea tulee juhlistettua vähän suureellisemmin lasten kanssa. 


Mie keitin nakkeja ja tein nachovuokaa (ommommom), kaveriperhe toi munkkeja ja simaa, lapset (ja aikuiset) leikkivät ja Fröbelin palikat raikasivat. Ei hullumpi vappuaatto, tosin kaikesta herkuttelusta tuli maha kipeäksi. :D


Vappupäivänä satoi ja oli muutenkin kökkö ilma, mutta ei se mitään - me autoilimme Lahteen siskon muuttoavuksi ja olimme juuri nyt hyväksi avuksi kuin kaksilapsinen perhe nyt voi olla. Mutta voidaan ainakin sanoa olleemme paikalla. Ja ihan hauska vappuajelu tämäkin oli!

Toivottavasti teilläkin oli kiva vappu!