sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Viikonlopun retket, eväät ja muut hommat


Välillä katselemme miehen kanssa kalentereita ja toteamme arki-iltojen ja viikonloppujen olevan ihan täynnä. Loppuvuodesta sattui isänpäivää, synttärijuhlia ja kaikenlaisia tapahtumia lähes jokaiselle vapaapäivälle joten nyt alkuvuodesta on ollut hämmentävää, kun viikonloppuisin ei ole ollut yhtään mitään ohjelmaa.

Normaalisti tammikuussa varmaankin harjoittelisimme hiihtoa ja luistelisimme. Tekojäälle olemme päässeet tänä vuonna muutaman kerran, mutta hiihtämisestä on täällä eteläisessä karjalassa saanut vain haaveilla. Nämä kummalliset tammikuun säät mahdollistavat kuitenkin oikein hyvin retkihaasteen toteuttamisen, kun mitkään retket eivät ole ainakaan lumitilanteen vuoksi olleet mahdottomia.



Lauantaina lähdimme Savitaipaleelle, Kärnäkoskelle. Alle kilometrin pituisen lenkin varrella voi nähdä linnoituksen, myllyn ja kosken, vuorilinnoituksen (reduttin) ja laavun, joka sijaitsee kauniin järven äärellä. Myllyn tienoille ja linnoituksen valleihin pystyisi hyvin tutustumaan myös lastenvaunujen kanssa, ja laavulle pääsee myös hyvää ja tasaista polkua pitkin.


Retkeily lasten kanssa on meistä kivaa viikonloppupuuhaa. Kaikki saavat raitista ilmaa ja liikuntaa, näkyy uusia juttuja, joku saattaa vahingossa oppiakin jotain ja retkellä voi viettää juuri niin kauan tai vähän aikaa kuin haluaa. Meidän retkemme eivät vielä kestä kovin kauaa, menemme kolmevuotiaan fyysisen ja henkisen jaksamisen mukaan. Retkeily on myös todella edullinen koko perheen puuha, rahaa kuluu mahdollisiin bensoihin ja eväisiin.




Meillä lapset olivat Kärnäkoskella eniten kiinnostuneita koskesta ja laavun ympäristöstä. Vuorilinnoitus oli lasten silmin lähinnä mäki, mutta kyllä se toi eskarilaiselle mieleen joitakin juttuja Koiramäen historista. Ja ainakin maisemat vuorilinnoituksen laelta olivat hienoja!

Nakkien paisto ja eväät muutenkin ovat lapsille retken huippuhetkiä ja vuorilinnoituksen juuressa oleva laavu oli todella siisti ja hyvä eväidensyöntipaikka. Huussi ja laiturikin olisivat löytyneet: tänne pitää tehdä uusintareissu joku kesäpäivä!



Ehdottomia retkieväitä lasten mielestä ovat makkara tai nakit, joita saa itse paistaa. Koska paistamaan pitäisi päästä ihan juuri sillä hetkellä kun tulet sytytetään, on meillä aina mukana myös voileipiä tai jotain muuta, mitä voi syödä odotellessa pahimpaan nälkäänsä. Nyt olin bongannut hyvän vinkin netistä ja pakannut mukaan kotona lämmitettyjä lihapiirakoita, jotka olin käärinyt leivinpaperiin, folioon ja pyyhkeeseen. Oli mukava saada syödäkseen jotain lämmintä ennen nakkeja. 



Ystävältäni Lauralta sain aikanaan vinkin pakata ketsupit ja sinapit pienempiin purkkeihin retkeä varten. Näppärää ja vie paljon vähemmän tilaa repussa! Lisäksi eväinä oli lämmintä mehua ja hedelmiä, ja niitä nakkeja, eipähän ainakaan jäänyt nälkä.

Ellun repusta kurkistelee muuten Kisu Pikkukuu, joka tuli eskarista viikonlopuksi kotiin. Kisun touhuista meidän perheen kanssa pitäisi sitten kirjoittaa päiväkirjaan.



Muutoin viikonloppu on mennyt (ja tulee menemään) lähinnä ollessa. Tytöt ovat leikkineet ja piirrelleet, me miehen kanssa lukeneet ja jospa tässä vähän siivottaisiin jossain kohtaa. Yhdet synttäritkin olisi tänään iltapäivällä, kun ystävän tytär ja meidän tyttöjen lastenvahti täyttää 18.



Mitä te teitte viikonloppuna?


sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Montako tiliä perhe tarvitsee?

Selvästi meillä ainakin kymmenen.

Meillä on miehen kanssa kummallakin oma käyttötili, lisäksi yhteisinä säästötili, talotili (remppoihin ja isompiin hankintoihin) autotili, matkatili, elektoniikkatili ja isojen laskujen tili. Lisäksi meillä kummallakin on oma rahasto, ja tytöillä on säästötilit ja rahastot. Kymmenen tiliä ja neljä rahastoa päälle siis.



Miksi noin monta tiliä? Olen jo aiemmin kirjoittanut Säästä itsellesi ensin -metodista, jota aloimme vuosi sitten noudattamaan. Sen sijaan, että laittaisimme kuun lopussa käyttämättä jääneet  rahat säästöön, teemme siirrot säästöön heti palkkapäivänä. Kun palasin hoitovapaalta töihin, laskin, paljonko meillä on säästövaraa kuukaudessa ja sitten laskimme ja pohdimme, mihin ja kuinka paljon meidän pitää säästää: esim. milloin aiomme vaihtaa auton (= paljonko meidän pitää säästää joka kuukausi seuraavien vuosien ajan, jotta saamme auton aikanaan vaihdettua ilman autolainoja) , paljonko matkailuun on mahdollista laittaa rahaa sivuun jne.

En muista, mistä bongasin idean erillisestä laskutilistä, todennäköisesti Julia Thurenin podcastista. Koska jotkut laskut, esimerkiksi vakuutuslaskut ja tontin vuokra, tulevat  (meille) kerran vuodessa, pitää niihin olla raha valmiina. Laskin, paljonko vakuutukset, lämmitys, sähkö, vesi, tontin vuokra ja kiinteistön verot ovat vuodessa ja jaoin summan joka kuulle. Palkkapäivänä se tietty summa menee sitten laskutilille ja sieltä maksetaan laskut sitä mukaan kun ne tulevat.




Koska verkkopankissamme on helppo perustaa itse lisää tilejä tarpeen mukaan, on meillä myös esimerkiksi elektoniikkatili. Sinne säästettiin vuoden aikana miehen uusi tietokone melkein kokonaan, nyt seuraava säästökohde ovat uudet puhelimet. Niiden jälkeen ei varmaan ole tiedossa uusia elektroniikkahankintoja ihan heti, mutta ajattelimme senkin jälkeen säästää sinne jonkinlaisen pesämunan, koska ainahan jokin sökähtää. Ehkä joskus meillä on vaikka maastopyöräsäästötili tai pihalaattatili, on motivoivaa kun voi tehdä selkeän säästösuunnitelman ja kun näkee säästösaldon kasvavan.

Tämän kaiken lisäksi meillä on vielä se perinteinen säästötilikin. Ennen meillä oli ainoastaan se, mutta rahojen nostaminen sieltä vaikkapa sitä uutta puhelinta tai lomaa varten aiheutti tunnontuskia, koska mielsimme molemmat, että säästötili oli tulevaisuutta tai elämän isoja yllätyksiä varten. Tämä nykyinen monen tilin systeemi sopii siis meille paremmin, kun matka- tai elektroniikkatilillä on tietty summa, voi sen hyvällä omallatunnolla käyttää.

Säästössä  pidemmän tähtäimen suunnitelmia varten oleva summa on myös helpompi hahmottaa kun ei tarvitse miettiä, että siitä on lohkaistava osa vakuutuslaskuihin, muumimaailmareissuun tai kännykkään.



Tämä monen tilin systeemi voi kuulostaa hankalalta, mutta tämä todella toimii ja motivoi! Aluksi pitää nähdä sen verran vaivaa, että kartoittaa omat / perheen tulot ja kuukausittaiset menot, sitten voi alkaa pyöritellä mahdollista ylijäämää ja pohtia, miten se halutaan käyttää. Kun siirroille tallentaa valmiit maksupohjat, ei säästösiirtojen tekeminen vaikka palkkapäivänä vie paljoakaan aikaa.

 Ja suosittelen, jälleen kerran, oman talouden tarkkaa tarkastelua vaikka kokeilujaksoisesti ihan jokaiselle, olivat tulot isot tai pienet. Joku toinen pyörittää tuhansia siinä missä mie kymppejä ja satasia, mutta ei se mitään. Niin isoja kuin pieniäkin tuloja voi hoitaa hyvin tai huonosti. Tärkeintä on olla kartalla siitä, mitä omalle taloudelle kuuluu.

Postauksen kuvat: Pixabay

tiistai 7. tammikuuta 2020

Retkihaaste 2020 : 52 retkeä vuodessa

Pari viime vuotta olemme retkeilleet perheen kesken suht säännöllisesti. On hauskaa nähdä uusia maisemia, saa raitista ilmaa ja liikuntaa, lapset oppivat uutta. Luonnossa mieli rauhoittuu ja sinne mahtuu ääntä, ja metsät ovat täynnä kaikenlaisia leikki- ja seikkailupaikkoja. Päiväretkeily ei maksa paljon mitään, vaikka eväät olisivatkin mukana, retkeillä voi lähellä tai lähteä kauemmas, perillä voi viipyä hetken tai pidempään.



Kun lasten kanssa lähtee retkelle, vievät alkuvalmistelut jonkin verran aikaa. Eväät, sopivat varusteet ja aikataulutus (päiväunet, ruoka-ajat, kesto) vaativat hiukan enemmän pohdintaa kuin vain aikuisten kesken tehtävä retki. Mutta kun päästään matkaan ja määränpäähän, homma kyllä palkitsee: vanhempikin rentoutuu luonnossa. Lapsiperheen elämässä tehdään valtavan paljon asioita ensisijaisesti lasten ehdoilla - kun mennään uimaan, istutaan lastenaltaassa värjöttelemässä, hiihtäessä edetään etanavauhtia, luistelussa keskitytään itse pysymään pystyssä ja pitämässä alaikäistä pystyssä, elokuviin mennään katsomaan piirrettyjä. Ja se on tottakai oikeinkin tässä elämäntilanteessa ja omalla tavallaan palkitsevaa, mutta luontoon lähteminen on yhtälailla antoisaa kaikille perheenjäsenille. Lapsista retkeily on jännittävä koko perheen elämys, aikuisille rauhoittumista ja liikuntaa.



Kaverini vinkkasivat miulle retkeilyhaasteesta vuodelle 2020: tavoitteena olisi tehdä 52 eriteemaista retkeä.  Facebookissa on sivu Retkihaaste, jossa haasteesta voi keskustella, mutta haaste on rento ja eri retkien toteutuksen voi itse pohtia itselleen sopivalla haastavuudella. Ja vaikka retkiä on lueteltu 52, niin eihän niitä kaikkia kukaan pakota tekemään.


Olen perusluonteeltani kamalan tunnollinen ja vähän mietin, kannattaako miun ryhtyä tähän haasteeseen, koska tiedän haluavani sitten rastin jokaiseen 52:een kohtaan, vaikkei se tässä elämäntilanteessa oikein olisi mahdollista saati järkevää. Jo asuinpaikkakin rajoittaa hiukan: mistä ihmeestä löydämme lähialueella jääputouksen? Entä rotkon? Todennäköisesti en myöskään tänä vuonna herää luonnosta, mutta mistäs sitä  tosin varmasti tietää.. Haasteessa oli kuitenkin mukavia, eriteemaisia retkiä, jotka toisivat vaihtelua ja uusia ideoita oman perheen retkeilyyn. Haaste voisi myös kannustaa lähtemään retkelle vähän huonommallakin säällä tai lähtemään ulkoilemaan kotona löhöämisen tai vaikka ostoskeskuksen sijaan. Päätin sitten tarttua tähän (ensisijaisesti koko perheen kanssa, mutta ehkä teen jonkun retken yksin tai ystävän kanssa?) ja asettaa tavoitteeksi 35 retkeä.



Erityisesti odotan Hyvät eväät metsässä -retkeä. Tietysti mikä tahansa retkieväs maistuu aina hyvältä, mutta olemme tähän saakka pysytelleet croissantti/lihapiirakka/karjanapiirakka + hedelmä tai makkaranpaistoretkessä. Olisi kiva kokeilla kokata luonnossa vähän enemmänkin! Meillä ei kyllä ole tähän varusteita, mutta jo hotdogit tai hampurilaiset olisivat parannusta nykyiseen tilanteeseen. Ja jokin jälkiruoka! Myös erityisesti kansallispuistoretki kiinnostaa. Ja retki, jolla kuljetaan poronkusema: pitää tarkistaa, kuinka paljon se edes on!

torstai 2. tammikuuta 2020

Vihreät uudenvuoden suunnitelmat

Vuodenvaihde on hyvää aikaa summata kulunut vuosi ja tehdä suunnitelmia uudelle. Meillä on perinteenä tehdä koko perheen kesken Wish list - seuraavalle vuodelle, johon jokainen saa nimetä toivomiaan juttuja ja vaikkapa reissukohteita (tämä helpottaa lomien suunnittelua ja auttaa suuntaamaan sekä ajan että rahat siihen, mikä on oikeasti merkityksellistä), ja miehen kanssa meillä on tapana vuoden vaihteessa käydä läpi tulot, rahat ja velat.



Kestävä kehitys, kierrätys ja zero waste ovat meille miehen kanssa tärkeitä asioita ja otamme pieniä askeleita vihreämpään suuntaan koko ajan. Joskus varsin kiireisessä arjessa kahden lapsen kanssa ei ole helppoa tehdä isoja muutoksia tai edes nähdä muutoksen mahdollisuutta, mutta onneksi voi edetä myös pikkuhiljaa. Tärkeintä meille on, että muutokset jäävät pysyväksi. Seitsemisen vuotta sitten aloittelimme siitä, että lajittelemme roskat ja otamme oman kauppakassin mukaan kauppaan, ja olemme pitäneet näistä kiinni kaikki nämä vuodet. Viime vuosina olemme kiinnittäneet erityistä huomiota ostamiimme tavaroihin, niiden kestävyyteen ja ekologisuuteen (emme todellakaan ole tässä täydellisiä, mutta kuten sanottua, pikkuhiljaa) ja vaihtaneet esimerkiksi kaikki kotona käytetyt pesuaineet ekologisiin ja mahdollisimman vähän pakattuihin vaihtoehtoihin (siitä juttua esim. täällä).



Viime vuonna pohdimme erityisesti ruokaa. Ruokahävikki on ollut meillä pitkään minimissä (siitä täällä. ), mutta erityisesti kuopuksen syntymän jälkeen meillä syödyn kasvisruuan määrä väheni tai ainakin yksipuolistui. Viime vuonna etsiskelin sitten arkikäyttöön uusia reseptejä ja saimme kasvisruuan määrää taas lisättyä. Pientä lipsuntaa on ollut taas loppuvuoden kiireessä näkyvissä, mutta pitää tehdä ryhtiliike taas. Meillä syödään kasvisruokaa lipsumisaikoinakin varmaankin keskivertoa enemmän, mutta toivoisin, että yli puolet ruuastamme olisi kasvisruokaa.


Vuonna 2020 ajattelin tilata itse ravintolassa useammin kasvisvaihtoehdon. Se ainakin on helppo (ja maistuva!) tapa syödä kasvisruokaa ja saada kotiinkin uusia ideoita, ja ehkä saisin omalla esimerkillä (ja maistattamalla annoksestani) lapset ja miehen näkemään kasvisruuan ravintolassa vaihtoehtona. Olen myös miettinyt, että söisin töissä kasvisvaihtoehdon, mutta en nyt vielä kevääksi uskalla: kärsin viime kesänä todella pahasta närästyksestä johon tiukka ruokavalio auttoi, mutta kasvisruokalista sisältää turhan paljon vatsani kannalta epäilyttäviä ruoka-aineita. Meillä ei ole myöskään mahdollisuutta valita kasvisruokaa vain tietyille päiville. Katsotaan, ehkä jossain myöhemmässä kohtaa vuotta? (Ellu saa muuten valita eskarissa päivittäin kasvis- tai liharuuan, ja hyvin usein hän valitsee kasvisvaihtoehdon. Se ilahduttaa miua!)




Lomia ja reissuja suunnitellessa yritämme tänä vuonna pohtia myös ekologisia näkökulmia. Olemme kahtena viime vuonna tehneet lomamatkan lentäen (oli ihanaa), mutta tänä vuonna ajattelimme lomailla vain kotimaassa (no okei, ehkä yksi reissu Tukholmaan), pääsääntöisesti aika lähellä kotia tai sukulaisia, jolloin sukuloimis- ja huvittelureissun voi yhdistää. Ajattelimme kokeilla myös junaa matkustusvälineenä: valitettavasti autolla liikkuminen tulee koko perheellä junaa halvemmaksi (ja mahdollistaa pysähdyksiä matkan varrella), mutta ovathan junat kivoja ja stressittömiä vaihtoehtoja. Bussilla matkustaminen olisi edullista, mutta matka-aika on sen verran pitkä, että se ei kolmevuotiaan kanssa olisi mikään varsinainen rentoutumisreissu. Mutta tulevaisuudessa tilanne on sitten taas ihan erilainen! Reissaamme myös omalla autolla, mutta jo jonkun matkan hoitaminen vaikkapa junalla olisi hyvä juttu. 

Laivamatkailu on hiukan ristiriitaista: ennen tämän vuoden laajaa uutisointia en ollut tajunnut, kuinka paljon risteilyaluksella matkustaminen saastuttaa (linkki vie Iltasanomien juttuun, mutta sama asia löytyi kesällä monesta nyt maksumuurin takana olevasta lehtilähteestä ja pohjaa tutkimukseen), lähes yhtä paljon kuin lentokoneella matkustaminen. Perheemme on nauttinut valtavasti risteilymatkoista, mutta tulevaisuudessa suuntaamme lomia aiempaa enemmän naapurikaupungin kylpylään tai johonkin kotimaan kaupunkilomaan. Lentämisestäkään emme aio kokonaan luopua, mutta ehkä lomalentomatka kahden vuoden välein olisi sopiva kompromissi.

Kirppikset, Tori.fi ja Facebookin kirppisryhmät ovat meille ensisijaisia paikkoja hankkia uusia tavaroita. Jatkamme niiden käyttöä edelleen kun tarve iskee, mutta tulevana vuonna suunnitelmissa on lähinnä tuunailla ja kunnostaa meillä kotona jo olevia juttuja. Parisänky kaipaisi uutta maalia (ei kannata maalata kalkkimaalilla ainakaan sängyn päätyä, ainakaan, jos siihen on tapana nojailla, uskokaa miua..) ja uuden työpöydän oston sijaan vanha kaipaa hiukan sahaa, hiomapaperia ja maalia. Ja jospa vihdoin saisin aikaiseksi verhoilla olohuoneen kärsineet nojatuolit uudestaan.

Palashampoot, -saippuat jne ovat jo meillä käytössä, seuraavaksi ajattelin hankkia kestohöylän ainakin itselleni. Muita kestävämpiä ostoksia ei nyt tule mieleen, paitsi kengille pitäisi löytää ekologinen kosteussuoja(suihke).


Tänä vuonna meistä tuli niin onnekkaita, että meidän molempien vanhempien työpaikat sijaitsevat pyörämatkan päässä kotoa. Käytännössä toinen meistä on kuitenkin joka päivä käyttänyt autoa, koska se on lyhentänyt lasten hoitopäiviä emmekä kumpikaan pyöräile talvisaikaan. Mutta kunhan lumet sulavat, voisimme tehdä päätöksen jättää auto mahdollisimman usein kotiin päiväksi.


Ehkä lisää askeleita tulee mieleen, kun vuosi etenee ja arki pyörii!

Onko teillä mielessä ekologisia lupauksia tai suunnitelmia uudelle vuodelle?

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Katsaus vuoteen 2019


Vuoden 2019 alkuvuodesta lunta riitti, niin paljon, että piha meinasi loppua kesken kun lumitöitä tehtiin.. Hiihdettiin Ellun kanssa useamman kerran ja käytiin muistelemassa kun paristi. Päivät olivat Ellun kerhoa, muskaria, avointa päiväkotia, kaveritreffejä, kirjastoa, ihanaa rentoa arkea. Kokeilin montaa uutta kasvisruokaa. Vietimme naistenpäivän juhlia kavereiden kanssa ja kävimme tyttöjen ja mummin kanssa laivalla.


Tytöt olivat toivoneet lapsimessuille pääsyä ja lähdimme sinne junalla, samaan vaunuun sattui monta kaveriperhettä. Oli kyllä mahtavan onnistunut messumatka! Veenu oppi potkupyöräilemään mikä oli arjelle mullistavaa, kun rattaita ei enää paljoa tarvittukaan. Vietimme rennon pääsiäisen kotona. Yllätimme kummityttöni äidin babyshower-kutsuilla ja Ellulla oli ruusuiset kuusivuotiassynttärit.


Pihan sulaessa ryntäsimme taas puutarhahommiin, kotiin matkasi useampi puu ja pensas. Sain ihania äitienpäivälahjoja ja pyöräilykausi korkattiin. Järjestimme vappujuhlat. Lähdimme viikoksi Kreetalle löhöämään ja poimimaan appelsiineja. Kotisuomeen palattuamme lomailimme mummilla ja kävimme mm. Hämeenlinnassa Aulangon näkötornilla.


Touko- ja kesäkuussa laitoimme kotia uusiksi, tytöt saivat omat huoneet ja me muutimme miehen kanssa uuteen huoneeseen, jossa tehtiin hiukan tapetointihommia. Kummitytön ristiäisiä vietettiin. Alkukesä oli lämmin, nautimme kotikaupungista ja omasta pihasta, sain synttärilahjaksi puutarhakaaren. Juhannuksena kävimme Puuhamaassa.


Kesäloma oli taas ihanan touhukas! Kävimme Repovedellä, Tykkimäessä, Parikkalan patsaspuistossa, Lahdessa, Kummakivellä, Jyväskylässä, suvun onkikilpailuissa ja vaikka missä muualla. Odotan jo innolla seuraavaa kesälomaa ja mahdollisuuksia mennä ja tulla!


Elokuussa Veenu täytti kolme ja vietimme pupusynttäreitä. Ellu aloitti eskarin ja mie palasin töihin, aloitin samalla uudessa työpaikassa. Retkeilimme ja ulkoilimme, ja kävimme kylpylälomalla kun meillä oli miehen kanssa kymmenvuotishääpäivä. Aloitin lisäopinnot.


Syksyllä arki täyttyi töistä, päiväkodista ja harrastuksista. Ellu harrasti kuoroa ja uimakoulua, Veenu tanhua, mies sählyä ja frisbeegolfia ja mie joogaa, jumppaa ja uintia. Erityisesti jooga teki hyvää keholle ja mielelle! Otin taloutta haltuun ja luin muutenkin paljon. Kävin Pietarissa ja koko perheen voimin kävimme Heurekassa ja Tukholmassa Veenun kauan odottamalla Ville Vikingin laivalla.


Järjestimme Halloween-juhlat. Vietimme arkea ja viikonloppuisin tapasimme ystäviä ja sukulaisia. Joulukuussa kävin Helsingissä ja aloimme odottaa koko perhe joulua ihan tarmolla. Joulua vietimme mummilla, mutta palasimme kotiin viettämään rentoja lomapäiviä ja ehdimme mm. pelata paljon, tehdä legohommia ja käydä uimassa. Ja olla tekemättä mitään.

Meille vuosi 2019 oli hyvä. Läheskään jokainen päivä ei ollut hyvä, sain pahan mielen toisten ihmisten teoista ja sanoista useammankin kerran, mokailin, välillä väsytti ja lapsetkaan eivät näyttäneet sitä aurinkoisinta puoltaan joka päivä, mutta se nyt on arkea. Saimme olla terveitä, teimme ja koimme paljon ja elämä oli tasapainossa. Siinä on paljon syytä olla kiitollinen!

perjantai 27. joulukuuta 2019

Painajainen

Herään unesta ponnahtaen istumaan. Haukon henkeä, rintaa puristaa, vapisuttaa ja olen ihan hikinen. Aivan kamala painajainen. 

Näin unta, että olin ostanut vanhan, valtavan suuren kyläkoulun. 

Nuorempana unelmani oli ostaa joku vanha koulu, pappila tai muu paikka, jossa olisi ihanasti tilaa. Makuuhuoneiden lisäksi olisi työhuoneita ja oleskeluhuoneita ja sisälle mahtuisi tarvittavien huonekalujen lisäksi kaikkea ihanaa turhuutta. Matkamuistoja, vanhoja antiikkihuonekaluja, kerran näin sisustuslehdessä reen, joka oli tuotu sisälle ja pehmustettu päivävuoteeksi. Se tuntui hienolta idealta silloin ja pystyin hyvin kuvittelemaan itselleni tyynyvuorella kuorrutetun reen monisataneliöiseen kotiini huutokauppa- ja kirpputorilöytöjen keskelle, mutta unessa meinasi vastaavasta idyllistä tulla sydänkohtaus. Olin niin kiitollinen kun heräsin, kiitos maailma kun varjelit miua kyläkouluilta. 

Kuva täältä


Joskus aiemmin olen harmitellut sitä, että elämä johdatti miua eri suuntaan kuin nuoruuden unelmat. Unelmoin suuresta, vanhasta talosta maaseudun rauhassa, paikasta, jossa saisi tehdä itse. Maalla kasvaneena tottakai tiesin, että se tarkoittaisi lumitöitä, puutöitä, maalaustöitä ja vaikka mitä töitä, mutta en pystynyt sisäistämään, että niin, joka päivä, ja vuodesta toiseen. Olen töissä matalapalkka-alalla, kaikki rahani olisivat menneet siihen idylliin: jos pelkkä uuden, kompaktin omakotitalon lämmityslasku talvikuukausina kauhistuttaa, niin miten sitten monisataneliöisen vanhan talon?  Ja mitä ihmettä olisin sillä kaikella tilalla tehnyt, sillä kaikella turhalla tavaralla (unessani taloni saunan suihkuhuone oli niin iso, että olin kalustanut sen toisen laidan vanhoilla pulpeteilla)? Millä ajalla ja voimilla olisin pitänyt niistä huolta, kun ehdoton maksimi tällä hetkellä on sata hyvin maltillisesti kalustettua neliötä? 

Ei nyt pidä käsittää väärin, kyläkouluissa tai  muissa vanhoissa taloissa ei ole asumismuotona yhtään mitään vikaa, eikä reessä sisällä. Jokainen asuu miten haluaa ja moni voi nauttia niistä asioista, jotka toista ahdistavat. 

Kyläkoulu asuinpaikkana ei ole ainoa asia, jonka toteutumattomuudesta elämässäni olen aiempien vuosien unelmista huolimatta kiitollinen. Ja se on toisaalta vähän hämmentävää. Miten huonosti tunsin itseni nuorena aikuisena, vai muuttuiko jokin matkan varrella? Mitä miulle tapahtui? Ken tietää. Mutta on kyllä lohdullista herätä arkiperjantaihin 32-vuotiaana ja huomata, että on elämänsä valintoihin tyytyväinen. 


Oletko sinä unelmoinut jostakin, jonka toteutumattomuudesta olet myöhemmin ollut kiitollinen?