sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kesä 2018 korjaa viime vuoden traumat


Viikko takana koko perheen kesälomaa, kolme edessä. Ja on se ihme, mitä kaikkea ehtiikään viikossa+viikonlopussa : on käyty Lahdessa, siivottu varasto, grillattu, nähty paljon ystäviä, hilluttu rannoilla, oltu Nokkakivellä, Jyväskylässä ja liikennekaupungissa ja mies on käynyt frisbeegolfreissullaan. Henkiseltä loman To-do - listaltani voisi viivata yli kaikki kohdat paitsi auton siivoamisen.

Ja nyt sitten vaan ollaan, kolme viikkoa! Hämmentävää. Yleensä lomatekemistä on ollut kalenteroitu melkein jokaiselle päivälle, mutta tänä vuonna teimme reissuja jo aiemmin ja nyt viettelemme kesää enemmän ex tempore. Auton siivoamisen lisäksi olisi joitain kotijuttuja, joita haluaisin saada tehtyä, mutta nyt elellään lähinnä Mitäs tänään tehtäisiin - mentaliteetilla. Ties minne vielä päädytään!


Ah, kesä. Vaikka pelkäänkin hiukan kesän vesilaskua, niin miten ihania nämä säät ovat olleetkaan! Viime kesän palelun jälkeen ainakin mie ja Ellu ollaan nautittu kesästä täysillä: vuosi sitten lohduttelin kovin harmistunutta tyttöä, joka oli odottanut uimista ja eväsretkiä, mutta koko ajan satoi ja oli kylmä, joten uimme lähinnä kylpylässä ja eväät jäivät useamman kerran kotona syötäväksi. Ihanaa päästä ottamaan vahinko takaisin!

Ihania, rentoja kesäpäiviä!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Kotimaanmatkailua Jyväskylän suunnalla



Terveiset Nokkakiven huvipuistosta ja Jyväskylästä!

Ellu oli odottanut kesää ja huvipuistoreissua hartaasti. Hän on noin 118cm pitkä eli jää hitusen alle huvipuistojen aika tärkeän 120 sentin pituusrajan, ja Tykkimäellä ja Linnanmäellä monen kivan laitteen portti ei olisi auennut edes vanhemman kanssa. Veenu puolestaan on sentin tai kaksi alle 90 senttiä, eli tarvitsee laitteisiin kaveriksi aikuisen (joita ei liian isoina huolita kaikkiin laitteisiin)tai yli 120 senttisen sisaruksen tai kaverin, jota meidän taloudesta ei siis vielä löytynyt..

Mutta onneksi on Nokkakivi! Ellu pääsi aikuisen kanssa melkein jokaiseen laitteiseen kovasti odottamaansa vuoristorataa myöten ja Veenukin pääsi moneen laitteeseen.


Nokkakivi on varsin pieni huvipuisto, mutta oikein riittävä tällaisille alle kouluikäisille tai pienille koululaisille. Kun alue on kompakti, on helppoa kulkea laitteelta toiselle tai käväistä vessassa tai autolla. Ja jonot ovat paljon lyhyemmät kuin isommissa huvipuistoissa, eli hyvää huvitteluaikaa ei mene jonoissa seisoskeluun.

Ja puisto on todella siisti ja henkilökunta hyvin ystävällistä. Tämän totesimme jo ensivisiitillämme pari vuotta sitten.


Huvipuistoilun jälkeen menimme yöksi hotelliin Jyväskylään ja olimme helteisenä iltana kuin ulkomaanlomalla! Kävimme testaamassa myös Forum - ostoskeskuksen leikkipaikan (aika pieni, mutta kiva kiipeilyteline) ja Sokoksen yläkerran leikkipaikan (kiva ja isompi, vieressä lastenvaateliikkeitä). Ellu sammui heti kun sai pään tyynyyn eikä meidän muidenkaan tarvinnut kauan unta odotella.


Seuraava aamuna kävimme Jyväskylässä isossa Mäki-Matin perhepuistossa, jossa oli vaikka mitä. Leikkiä olisi voinut ilmeisesti myös sisällä, mutta jätimme tällä kertaa sen kertomatta tytöille, koska halusimme ehtiä muuallekin. :D Onnekkaita ovat kyllä jyväskyläläiset ja turkulaiset, kun heillä on näin hienot puistot kerhoineen ja muskareineen. Tällaisia monikäyttöisiä paikkoja tarvittaisiin lisää!


Mäki-Matin jälkeen kävimme Viherlandiassa katselemassa papukaijoja ja ostamassa pihalle pari pientä sisustusjuttua. Jaaaa sitten ajeltiin sinne, minne aina Jyväskylän reissuilla, eli Pandan tehtaanmyymälään Vaajakoskelle. Tytöille oli iso juttu saada ostaa karkkia ja vielä syödä ne autossa. :D Kerrankos sitä lomaillaan, ja ajomatka Mikkeliin meni oikein rattoisasti.


Mikkelissä kävimme vielä syömässä ja kiertelimme Stella - ostoskeskuksessa, jossa on kyllä mahtavan hieno ja iso leikkipaikka lapsille. Kuvia ei ole, koska mie kiertelin kauppoja miehen ja lasten leikkiessä, mutta tiedän aiemmilta vuosilta, että se on tosi kiva. :D

Olipa kiva yhden yön reissu, paljon ehdittiin. :) Kotimaanmatkailussa kesäisin on kyllä ehdottoman paljon hyviä puolia: aikaan ennen lapsia emme matkustelleet Suomessa oikein mihinkään ellei sitten Helsinkiin. Onneksi on lapset, olisi muuten jäänyt moni kiva juttu kokematta.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Superkivoja puistoja Lahdessa ja Turussa


Reissailimme viime viikolla pitkin Suomea ja pidimme kivat (ja pienen budjetin) pysähdykset Lahdessa ja Turussa.

Lahdessa, 500 metrin päässä Rautatieasemalta, sijaitsee sympaattinen Yli-Marolan 4H-kotieläinpiha. Tutuimpien maalaiseläinten lisäksi saa nähdä esimerkiksi lintuja ja kilpikonnia ja kurkata eläinten asuintiloihin. Kotieläinpihalle on vapaaehtoinen pääsymaksu ja paikalla on myös kahvila ja pieni puoti, joissa asioimalla voi tukea kotieläinpihan toimintaa ja ostaa nuorten 4H-yrittäjien valmistamia tuotteita. Erityisesti haluan mainita, että kaikki eläimet olivat hyvinhoidetun ja tyytyväisen näköisiä, mitä ne eivät valitettavasti aina kaikkialla ole. Eläimiä myös siirreltiin päivän lämmitessä, ettei kelleen tullut liian kuuma. Iso peukku!


Kotieläinpihalta voi jatkaa matkaa taas puolen kilometrin päähän Launeen perhepuistoon. Sieltä löytyy monenlaisia kiipeilytelineitä, liikennepuisto ja näin kesäaikaan iiiihana vesileikkialue lapsille. Puiston vieressä on myös mahdollisuus pelata minigolfia ja bongasimme myös frusbeegolfkoreja, joihin ilmeisesti tarvitsee omat kiekot.


Lahdessa vieraillessa kannattaa käydä kurkkaamassa myös Vesiurkuja, ne sijaitsevat Lahden keskustan liepeillä.

Turussa piipahdimme ihanassa Seikkailupuistossa, joka sijaitsee Kupittaanpuistossa Turun keskustassa. Erilaisia leikkivälineitä oli silmän kantamattomiin eri ikäisille lapsille, ja alueella oli mahdollista myös taiteilla ja nähdä tiettyinä päivinä esityksiä. Puiston kahvilasta sai myös hyvät lounasherkut.


Puistossa oli myös liikennekaupunki, joka oli myös aivan ihana, siellä oli liikennevalotkin! Polkemaan pääsi pienellä maksulla. Kaikkein parasta oli kuitenkin, kun liikennekaupungista sai vuokrata ison polkuauton koko perheelle ja ajella pitkin Kupittaan puistoa! Erityisen kivaa, kun toinen lapsista on vielä sen verran pieni, ettei osaa polkea liikennekaupungissa: Veenu oli riemuissaan kun pääsi vauhdin makuun.


Kesällä olisi vielä suunnitelmissa poiketa ainakin Jyväskylässä ja Porvoossa, ehkä myös Savonlinnassa ja Mikkelissä. Ja varmaan päädymme Hämeeseenkin uudestaan. Eli jos mielessäsi on kivaa kesätekemistä lapsiperheille, niin saa vinkata!

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Onnistuneen lomareissun vinkit



Terveiset, taas kerran, Muumimaailmasta. Olipa ihanaa - tytöt nauttivat täysillä esityksestä ja satumaisesta ilmapiiristä, Veenukin halaili onnessaan pehmoisia muumeja. Kaikki meni mahtavasti.

Meidän tyttöjen kanssa on ollut aina ilo reissata. Tietysti siinä on aika lasten kanssa oma hommansa, mutta reissut ovat aina olleet todella positiivisia kokemuksia.


Etukäteisvalmistelu on reissujen onnistumisen kannalta se tärkein juttu. Minne mennään - onko siellä tekemistä kaikille? Milloin paikka on auki ja mitä se maksaa? Millä sinne on järkevintä mennä, miten paikan päällä liikutaan? Majoitutaanko, jos, niin missä? Tässä kohtaa mietitään reissun kustannukset ja etsitään mahdolliset tarjoukset. Myös matkan ostos- ja ruokarahat kannattaa säästää etukäteen, niin reissaaminen on rennompaa. 

Meillä on yleensä tapana päättää varsinainen kohde ja majoitus ensin, ja yleensä googlettelen valmiiksi muutaman ravintolan, leikkipuiston tai mielenkiintoisen kaupan, jossa ehkä voisimme käydä, jos siltä tuntuu. Liikaa ei kannata suunnitella, mutta kun vieraassa kaupungissa lähestyy ruoka-aika, on ihan kiva, kun tiedossa on ainakin yksi lupaavanoloinen ravintola, jos ei vastaan tule muita kivemman näköisiä.  


Ravintolat ja ruoka ovat reissussa kyllä tärkeitä. Nälkäisenä ei kukaan jaksa olla iloinen, ja varsinkaan kesällä ei ole hyvä olla janoinen. Miulla on reissussa aina mukana vähintään pähkinäpussi ja smoothiet, joista saa pienen välipalan kun sitä tarvitaan. Ja reissuilla on hetkensä pitkän kaavan mukaisille ravintolaruokailuille ja niille huvipuiston kojun kanakoreille, joskus on vain tärkeintä saada sujuvasti sapuskaa. (Muumimaailman ruokia voin kyllä kehua, niin Muumimamman keittiön kuin Niiskun perunatehtaan ateriat maistuivat koko porukalle)

Suomen kesä on mitä on, joten mukaan kannattaa varata kaikenlaista vaatetta kaikille. Autoillessa se on helppoa, julkisilla liikkuessa tarvitaan hiukan mielikuvitusta. Automatkojen ratoksi kannattaa vaikka lainata pari uutta levyä ja ottaa kotoa mukaan pari pientä lelua. Ja koska askelia tulee reissussa paljon, kannattaa miettiä, kuinka porukan lapsia liikutetaan paikan päällä: kavereilta voi lainata manducaa tai seisomalautaa, vaikka kotona jaksettaisiinkin jo arjessa hyvin kävellä. 


Reissaamisessa lasten ehdoilla on omat aikataulutuksensa: ruoka-aika on suht silloin kun se on, ja pienempien pitäisi nukkua joskus päiväunensakin. Monelta kannattaisi lähteä matkaan, milloin lähteä, pois? Vai kannattaisiko sittenkin yöpyä jossain?

Reissussa kannattaa myös varautua siihen, että suunnitelmat muuttuvat tai aikuisten ja lapsen näkemykset lomatekemisestä eroavat. Se pieni hiekkalaatikko huvipuiston nurkassa voi olla pienestä tyypistä se kaikkein paras juttu koko kalliin rahan puistossa, muumit voivat olla ihan liian pelottavia halattavaksi tai eläintarhassa halutaan vain keinua eläinten katselun sijaan, mutta sitä se on. Päivä voi olla hauska ja täynnä hyviä muistoaineksia vaikka se paikan varsinainen aktiviteetti ei ihan koko aikaa jaksaisikaan kiinnostaa, mutta meillä aikuisilla on monesti tapana harmistua siitä. Aikuisenkin olisi hyvä löytää se lomazeninsä ja nauttia Korkeasaaren leikkipuistosta ja Muumilaakson hiekkalaatikosta.


Jokainen perhe lomailee ja reissaa niin kuin itse haluaa, eikä kenenkään ole pakko mennä lomallaan yhtään mihinkään, jos he eivät halua. Kesällä oman kodin lähelläkin on vaikka mitä puuhaa. Ja lomalla voi oikein hyvin mennä vaikka neljännen kerran Muumimaailmaan (kuten kröhöm, me) ja jättää menemättä eläintarhaan tai huvipuistoon, jos se ei ole se oma juttu. Harvoin, varsinkaan pienet, lapset haluavat oikeasti kymmeneen eri kesä spektaakkeliin.

Ja hei, vanhempi, jos lähdet lapsesi kanssa jonnekin, niin käyttäydy sitten kunnolla. Älä moiti hintoja, hahmoja, esityksiä tai huokaile, miten pitkä ajomatka tämä nyt onkaan ja kuinka lomapäivä meni hukkaan.  Älä murjota tylsistyneen näköisenä laitteen reunalla tai tiuski perheellesi. Lapsesi kyllä huomaa, eikä se ole hänestä kivaa. Ja vaikka miten ärsyttäisi, niin älä uhkaa lapsellesi, että tänne tai minneen kesäpaikkaan ei kyllä mennä enää ikinä. Sinä teit päätöksen viedä perheesi siihen huvipuistoon tai tapahtumaan, sinun hommasi on etukäteen aikatauluttaa ja budjetoida homma niin, että kaikilla on kivaa. Älä pilaa tunnelmaa käyttämällä reissua riitelyyn lasten tai puolisosi kanssa. Syö vaikka pari pähkinää, nauti lapsesi ilosta ja siitä, ettet ole esimerkiksi töissä vaan viettämässä vapaapäivää rakkaimpien ihmistesi kanssa. Suosittelen tätä kaikella ystävällisyydellä, neljän muumikesäreissun kokemuksella.


Kuvia ja videoita kannattaa ottaa muistoksi, mutta paljon tärkeämpää on olla ilman sitä kameraa nauttimassa hetkestä ja eläytymässä lapsen kanssa. Lapselle on valtavan iso juttu, että vanhemmillakin oli yhdessä hänen kanssaan mahtavan ihana reissu.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Uusi penkki terassille - kiitos taas, kulta


Koska kevään ja alkukesän ilmat ovat olleet niin loistavia, on meilläkin viihdytty pihalla ihan antaumuksella.  Ihanat ilmat!

Etupihalla meillä on iso, miehen rakentama terassi. Takapihalla oli vain alkuperäinen, aika ankea betoniterassi, jonka koteloimista laudoilla oltiin suunniteltu. Nyt tänä kesänä terassi sai sekä laudat että laajennuksen, siitä lisää myöhemmin, mutta projektista jäi aika paljon pieniä laudanpätkiä. Onneksi emme ehtineet viedä niitä vielä kaatopaikalle, koska kun sohva muutti takaterassille, tarvittiin etuterassille lisää istumapaikkoja. Bongasin ohjeen yksinkertaisesta penkistä ja mies sen taitavasti rakensi, kehuen hyviä ja helppoja ohjeita joten voin suositella muillekin, vaikkakin näin sivusta seuraajana. ;)


Koska penkki on kestopuuta, pitää sen antaa kuivua ensi kesään ennen kuin sen voi pintakäsitellä. Onhan se aika kaunis puunvärisenäkin, mutta kestää sitten paremmin säiden armoilla oloa.


Blogiani seuranneet muistanevatkin, että mies on rakentanut meille vaikka ja mitä terasseista keinuihin ja varastoon asti. Kun pari vuotta sitten ostimme talomme, piha oli ankea läntti ja mieheni lähes täysin vailla mitään nikkarointikokemusta. Mutta kaikkea sitä oppii, ja näin sivusta seuraajana kaikki on aina sujunut kuin rasvattu. Ja vaikka aina välillä puhumme talon myymisestä (koska meillä on edessä oman elämämme 'Remppa vai muutto' - haaste), niin olisi kyllä aika haikeaa luopua kaikesta, mitä mie olen muutamalla viivalla piirrellyt ideaksi johonkin kirjekuoren kääntöpuolelle ja jonka mies on sitten muuttanut kasasta puuta terassiksi tai keinuksi. Tällaiset penkin kokoiset voisi tietysti vielä ottaa mukaan, mutta terassia tai pihan kasveja ei.

Palailen Remppa vai muutto - ongelmaan myöhemmin. Nyt painun istuttamaan pari uutta kasvia (pitänee hakeutua hoitoon) ja viemään lapset retkelle kavereittensa kanssa.

Ihanaa juhannuksenalusviikkoa! 



maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kaikkea kivaa betonista


Muutama vuosi sitten osallistuin betoniaskarteluiltaan ja opin tekemään betonista ruukkuja, saappaita ja pieniä koristeita. Sen jälkeen olen joka kesä valanut jotain, pihalaattoja kukkapenkkiin, lisää saappaita, muutaman ruukun... Uskomattoman koukuttavaa, helppoa ja jännittävääkin hommaa, kun ikinä ei tiedä, mitä muotista kuivumisen päätteeksi irtoaa! 


Homma on helppoa. Osta säkki sementtilaastia, hanki iso ämpäri ja vettä letkussa tai kastelukannussa, ja jokin, millä voit sekoittaa: pieni pitkävartinen lapio olisi oivallinen peli. Hanki muotteja: voirasioita, ämpäreitä, rahkakippoja, vanhoja tarjottimia, melkein mitä vain. Öljyä muotit ruokaöljyllä. Sekoita vedestä ja laastista puuronpaksuinen seos, käytä mielellään suojaa nenän ja suun edessä sekoitusvaiheessa ja hanskoja aina, kun käsittelet betonia.

Sitten vain betonia kuppeihin. Paukuta välillä muottia maata tai pöytää vasten, että betoni leviää tasaisesti ja ilmakuplat tulevat pois.Anna kuivua, pienet työt pari päivää ja isommat noin viikon: tosin isotkin kannattaa irrottaa muutaman päivän päästä valamisesta, irtoavat silloin helpommin. Kuivumisen aikana töitä kannattaa kastella välillä hiukan, että ne eivät kuivu liian nopeasti.

Hyvät ja yksityiskohtaisemmat ohjeet tarjoaa Kotiliesi.

Merkillä ei ole väliä, mutta itse suosin palkallista. Sementti on riittoisaa, yhdellä säkillä tekee useammat saappaat, pikkuruukut ja vielä jotain muutakin pientä 

Ellukin halusi kokeilla äidin harrastusta ja hyvinhän se sujui viisivuotiaaltakin.


Teimme Ellun kanssa tällaisia: simpukka-astia on menossa lahjaksi, siihen tulee vielä lasitölkki kynttiläkipoksi. Ruukkuja tarvitsee aina, jos ei muuta, niin mehikasveille. Taulujakin tehtiin matkamuistosimpukoista ja kulho hyttyssavulle.


Silikonisissa jääpalamuoteissa on nopeaa ja helppoa valaa pieniä koristeita, niitä voi sitten myöhemmin maalata halutessaan. Jos betonimassan sekaan painaa rautalankapätkät, saa koristeet ripusteltua myöhemmin kransseihin tai vaikka niihin saappaisiin. Ellusta näitä oli kaikkein hauskin tehdä.


Tuon betonivadin tein betoni-illassa: metallitarjotin öljytään hyvin selkäpuoleltaan, ja siihen päälle taputellaan huolellisesti paksummaksi jätettyä betonia. Betoniaskartelut kestävät hyvin ulkona, yleensä myös talvella, mutta tarjottimet ja ohuet ruukut jne kannattaa laittaa varastoon tai kääntää talveksi ympäri, etteivät ne halkea.


Tänä kesänä toteutin vihdoin suunnitelmani isojen ruukkujen tekemisestä, muotteina muoviset kukkaruukut ja sisällä ämpäri tai muovinen amppeliruukku. Hyvä ohje jalalliseen ruukkuun löytyi Kopallinen inspiraatiota - blogista.  Lapsena haaveilin, että aikanaan puutarhassani on jalallisia kukkaruukkuja niin kuin prinsessoilla, ja kun nyt kuulin Ellun haaveilevan samasta, kävin ostamassa muovisen kukkaruukun halpahallista. Yksi lapsuuden haave toteutettu!


Ja betonista on tosiaan moneksi, laattojen ja ruukkujen lisäksi siitä saa vaikkapa jalat kaikelle, minkä pitäisi pysyä pihalla pystyssä. Meillä kasvaa kukkapenkissä uskomattoman hienoja ja perhosia houkuttelevia punatähkiä, jotka loppukesästä ovat niin korkeita ja painavia, että valtaavat polun. Tein niille tuen valmiiksi heinäseipäistä, köydestä ja betonista : painoin seipään ämpärin pohjalle mätettyyn betoniin ja tuin seipään laudanpätkillä, että se pysyisi betonin kuivuessa suorassa. Samalla lailla ajattelin tehdä lyhtykoukkuja.

Oletteko te kokeilleet betoniaskartelua?