lauantai 7. huhtikuuta 2018

Sisustushullu(n) kevät

Lisääntynyt valo ja sulava lumi innostavat aina laittamaan kotia uusiksi ja haaveilemaan pihasta ja sen puuhista. Innostusta eivät onnistu latistamaan edes pihlajia jyrsineet jänikset (kirosana, kirosana, kirosana, Ja KYLLÄ, talvisuojaus oli kunnossa), ainainen lapsiperheen lelusotku tai kotihoidontuen massiivisuus.



Aloitin siivoamalla ja järjestämällä, turhat jutut taas pois ja vain ne mieluisimmat tilalle. Sitten tilasimme uuden ruokapöydän (kävimme vuorotellen huonekalukaupassa sitä katsomassa ja oho, ostin sen vaikka olimme vielä mietintäajalla) ja ostimme kattovalaisimen, joka vihdoin tulee suoraan ruokapöydän ylle eikä edellisen tavoin melkein 30 senttiä vinoon. Ihania hankintoja, mutta ai että, ero oli lähellä sitä valaisinta asennettaessa. Ruokapöydän toimitusta vielä odotellaan. Sen pitäisi sentään olla kasattu valmiiksi.

Lisäksi olin jo aika lähellä, etten tullut markkinoilta ja metrilakunostoreissulta kotiin katosta roikkuvan rottinkituolin kanssa: onneksi olin reissussa rattaiden kanssa, koska ilmeisesti tällaisista isoista hankinnoista pitää keskustella myös puolison kanssa tai ainakin käyttää mittanauhaa ennen ostopäätöstä.



Yhden yön valvoin suunnittelemalla uutta hyllyä keittiön seinään. Aamukahvilla katsoin seinää ja päätin, että juu ei, ei mitään uutta hyllyä, tuo on hyvä noin. Olisi kannattanut nousta vaikka keskellä yötä tekemään sama päätös. :D

Mies on suunnitellut laajentavansa takaterassiamme kesällä ja miullahan on sinne jo miljoona hyvää ja 'hyvää' ideaa. Innoissani ostin sinne jo tuolitkin, aluksi halusin ostaa neljä, mutta ai niitä on enemmän, ostankin kuusi, aha, myyjä haluaa myydä kerralla kaikki loput kahdeksan, otetaan sitten kun sain alennusta. Ne sijaitsivat kymmenen kilometrin päässä ja paikanpäällä tajusin, että ne ja lapset eivät mahdu kerralla autoon. Ajeltiin sitten kaksi reissua ja Veenu veti herneet nenään, kun kotipihaan ajaessamme emme jääneetkään kotiin vaan palasimme muumilaulut soiden sinne, mistä olimme juuri palanneet. Tuolilöytöni kaipaavat pientä pintaremonttia, mutta en ole vielä uskaltanut tarkemmin tutkia, että kuinka laajaa.

Tein myös ihan täydessä vahingossa yhden hankinnan. Kirpputorilla katselin yhtä lokerikkoa, jonka totesin sitten meille epäsopivaksi. Laittaessani valkoista lokerikkoa takaisin myyntipöydälle huomasin, että se oli aivan veritahroissa, yööök. Omissa veritahroissa, totesin, olin onnistunut repimään sormeni johonkin. Rehellisenä ihmisenä raahasin tahriutuneen lokerikon kassalle ja sain kaupanpäälle laastarin.

Kuvassa ei ole se epäonninen tahriintinut lokerikko, mutta samalla kirppis reissulla löydetty Ellun herätyskello kylläkin. 'Äiti, tämä sopii täydellisesti!' 


Ostin meille myös uuden seinävalaisimen, se on ihana musta haitarivalaisin. Miulla ei ole hajuakaan, minne sen laitan, se on retkottanut viikkoja työhuoneen sohvalla: meillä on ilmeisesti liian vähän seiniä, jotka kaipaavat ihania lamppuja. Sisäinen wannabe-konmarittajani ei kiitä tästä, mutta ehkä keksin vielä valaisimelle arvoisensa paikan.

Mies suhtautuu puuhailuuni yleensä hyvin ymmärtäväisesti. Sisustusjutut kiinnostavat häntä jonkin verran ja hän antaa miun puuhailla ja avustaa tarvittaessa, eikä ole melkein koskaan sanonut ei. 'Mie luotan, että siulla on tässä jokin visio'. Juu tosi hyvä visio, tietysti.

Kysyin ystävältäni, alanko olla näissä jutuissani jotenkin maaninen. Hän ei vastannut. Saattaa johtua siitä, että olin juuri puinut hänelle noin kahdenkymmenen viestin verran nojatuoliongelmaani, verhoilla vai ei ja millä kankaalla.

Luin tämän postauksen miehelle. 'Kai siulla on jokin visio?' Juuu, on tietysti. Kai se tästä kehittyy.

Oletko sinä saanut keväisen sisustuskärpäsen pureman? 

Ps. Käytimme tytöt valokuvauksessa. Puin heidät mätsäämään täydellisesti lastenhuoneen tapettiin ja nyt odottelen innoissani sisustukseen sopivaa valokuvataulua saapuvaksi. Ehkä alkaa hiukan huolestuttaa. Pitäisiköhän ihan oikeasti alkaa palata töihin? 

5 kommenttia:

  1. Kävelet sie kuinkakin usein korkokengissä jotka on yläkuvassa? :) Vain näinkö harhoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, en kotona, ja kaupungillakin vain ilman lapsia, eli aika harvoin :D Tuo kuva on just sellaiselle reissulle lähdössä otettu

      Poista
    2. Miä ajattelin jos nään ois sisustuskorkokengät. No vitsi, vitsi. :)

      Poista
  2. ihana tuo kuva susta!!!<3

    ja niin ihana postaus! Kiva kuulla, että muutkin harrastaa tätä samaa "kyllä mä tälle jonkun paikan keksin"-sisustamista. Meillä on yks peili kerran ollut varmaan puoli vuotta varastos, kun en vaan keksinyt mihin sen laitan, mutta kyllä sillekin lopulta paikka löytyi!
    Meillä ei (onneksi) myöskään mies piittaa m iten mä sisutelen ja mitä löytöjä teen. Kai se on jo niin tottunut näihin mun touhuihin:D

    VastaaPoista
  3. Joooo kyllä keväällä pitää aina vähän sisustaa! Miulla on aina joka kevät tarve uusille sisustustyynyille :D

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!