sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Kun lapselle antaa kameran

Pitkän tauon jälkeen tilasin valokuvia. Ellu sai nimipäivälahjaksi (kummitätinsä vanhan) kameran, ja lupasin tilata myös hänen ottamiaan otoksia. Olikin jännä päästä katsomaan tietokoneen ruudulta, mitä kaikkea hän on kuukausien saatossa kuvannut! Hän osaa myös poistaa kamerasta kuvia, joten hänen mielestään heikoimmat oli jo siirretty bittiavaruuteen. Oli siis mielenkiintoista päästä näkemään, että mitä hän ylipäätään pitää kuvaamisen arvoisena ja miten kuusivuotias maailmaa katsoo.


Kukkakuvia oli huomattavan paljon. Samoin kuvia kaikista kotona olevista koriste-esineistä, mikä lämmitti miun sydäntä. Kiva, että lapsethin huomaavat ne ja ilmeisesti pitävät niitä myös kivoina!


Veenu oli varsin monessa kuvassa, ja kaikissa hän hymyili iloisesti. Siskon kuvattavana on siis ilmeisesi kiva olla! Myös kavereista ja kylässä käyneistä kummeista ja sukulaisista oli paljon kuvia. Äidistä ja isästä ei niinkään! Muistan niitä kyllä otetun aika paljon, eli Ellu on siis poistanut ne.


Maisemia ei löytynyt kovin paljoa, koska kameran akku ei kestä pakkasta, mutta joitain kuitenkin ja Kreetalla Ellu oli kuvannut reippaasti.




Alussa Ellu kuvasi paljon lelujaan, hän asetteli ne lattialle ja räppäisi kuvan. Aika pian hän alkoi kuitenkin tehdä asetelmia ja laitteli lelut johonkin ennen kuvan ottamista. Välillä kamera on mukana leikissä ja kuvan valmistelu ja ottaminen on osa leikkiä, jonka pääjuoni sitten on jotain muuta.



Kuusivuotiaan kuvien näkökulmat ovat mielenkiintoisia. Ellun kamera on sen verran vanha, että se tarkentaa mihin sattuu, mutta selvästi hän ihan tarkoituksellakin näkee maisemassa tärkeät asiat eri tavalla kuin aikuinen. Mie olisin tarkentanut majakkaan, Ellu otti kuvaa nimenomaan ihanana lainehtivasta lahdesta majakan edustalla. Ja toisaalta, jos vaikka instagramia selaa, niin me aikuiset kuvaamme vaikka lomilla ne tietyt jutut aina tietyllä tavalla, nuoremmalla polvella on raikkaampia näkemyksiä.


Ellun tanhun kevätesityksestä saama ruusu. Sekä tietysti muutama sen kanssa otettu selfie. Selfieitä löytyy runsaasti, niin joulukuusen kuin Hanian sataman edustalla kuin ihan vain kotona hiukan erilaisin ilmein.


Kuvia sisustuksen yksityiskohdista ja oho, pari kuvaa myös meistä vanhemmista, yhdessä tai erikseen. Meistä ei tosiaan ole Ellun kuvissa kovinkaan montaa kuvaa, ehkä hän ajattelee, että osaamme kuvata itse itseämme.



Televisio-ohjelmista ja kirjojen sivuista on monta kuvaa. Olen vähän ihmetellyt miksi, kuulemma muistoksi. Tässä on kuva itsenäisyyspäivän kättelyistä, jota Ellu tänä vuonna ensimmäistä kertaa innostui seuraamaan.

Ellun kamera on tosiaan jo aika vanha, ja sillä voi kuvata ainoastaan salaman kanssa. Ehkä jossain kohtaa Ellu saa uudemman kameran, mutta kummitädin perinnölle on sitten jo tiedossa seuraava käyttäjä! Veenun retki (ihanaan) Aulangon näkötorniin sai ihan uusia ulottuvuuksia, kun mukaan sai ottaa mummin filmikameran raadon.



1 kommentti:

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!