maanantai 1. heinäkuuta 2019

Ketunlenkki Repovedellä

Miehelläni on hienoja lapsuusmuistoja kansallispuistoista ja jo monta vuotta hän oli puhunut siitä, että koko perheemme pitäisi lähteä käymään Repovedellä. Repoveden kansallispuisto sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Kouvolan keskusta ja puolentoista tunnin päässä meiltä kotoa, mutta aina on sit muka ollut jotain, ettei ole tullut lähdettyä. Tälle kesälle laitoimme Repoveden vihdoin perheemme kesälistalle ja tadaa, olimme parkkipaikalla reippaina sunnuntaina vartin yli yhdeksän.



Repovedellä kulkee muutama erilainen lenkki, me valitsimme viiden kilometrin pituisen Ketunlenkin. Lenkki kulkee pääosin leveitä ja tasaisia polkuja, mutta myös juurinen metsäosuus, kallioseinän ja järven välissä kivillä tasapainottelu ja vuorelle kiipeäminen kuuluivat lenkkiin.


Yleensä Ketunlenkillä pääsee kulkemaan myös riippusillalla, mutta se on nyt pois käytöstä ja lenkin kiertäjät kuljetetaan järven yli pienellä veneellä. Lenkin toisessa päässä taas on ketunlossi eli vaijerilossi, jolla vedetään itse käsin lautta toiselle puolelle. Se oli aikuisestakin kyllä aika jännää, ja käsille sai hyvää treeniä vaikka vedimmekin lossin vain yhteen suuntaan, sehän olisi saattanut olla myös vastarannalla, jolloin se olisi pitänyt vetää ensin itselle ja taas takaisin järven yli.



Reitti oli hyvin merkitty ja matkan varrella löytyi opastauluja, joissa kerrottiin alueen luonnosta tai ihmisen historiasta tällä alueella. Ellu bongaili innoissaan merkkipalluroita ja opasviittoja ja piti huolta, että pysymme oikealla reitillä. Kuusvee jaksoi oikein hyvin kävellä (ja pomppia) koko reitin läpi, kaksivuotias halusi ensimmäisen kilometrin jälkeen kantorepun kyytiin.

Maisemat olivat upeita. Oli erilaista metsämaisemaa, mutta erityisen hienoja olivat järvimaisemat, joita löytyi monelta korkeudelta. Me muuten kiersimme Ketunlenkin niin, että lähdimme ensin ketunlossin suuntaan ja aloitimme sieltä: näin hienoimmat maisemat jäivät loppumatkaan ja saimme kulkea Katajavuoren jyrkät portaat alaspäin.



Oli kyllä tosi kiva reissu. Palaamme ehdottomasti uudelleen, olisi kiva kokeilla jotain toistakin reittiä ja palata myös Ketunlenkille sitten, kun uusi riippusilta avautuu, eli ilmeisesti ensi kesänä.

Viime syksynä kävimme useamman kerran laavuilla lähiseudulla ja ne olivat kamalan kivoja retkiä, ja ilmeisesti nälkä kasvaa syödessä. Pitää etsiä lisää tällaisia muutaman kilometrin pituisia reittejä. Näimme myös yöpyjien telttoja ja puhuimme jälleen kerran siitä omasta teltasta, jonka voisimme ensi vuodeksi hankkia. Pitää nyt rauhassa tutustua telttoihin, makuupusseihin ja muihin varusteisiin, jotka ovat ainakin miulle ihan hepreaa. Ihanan Lauran Iloa, Eloa! - blogista sain kyllä muutaman hyvän vinkin.



Täällä olisi nyt (miehen) kesäloma alkanut, ihanaa! Hiukan harmittaa, että sää ei tällä viikolla taida suosia näillä kulmilla, mutta toivottavasti ei nyt ihan koko ajan oikeasti sataisi!

2 kommenttia:

  1. Huikeita maisemia! Kummasti minuakin on purrut pieni telttailu kärpänen (tai ehkä hyttynen), vaikka kymmenen vuotta sitten olin sitä mieltä, että ei enää ikinä. Ehkä nyt voisi satsata välineisiin vähän paremmin kuin silloin opiskelijana.

    VastaaPoista
  2. Miekään en oo koskaan käynyt Repovedellä, tosin mun muu perhe on kyllä käynyt! :)

    VastaaPoista

Kaikenlaiset kommentit piristävät päivääni!